Aihearkisto: Kirjallisuus

Elokuvat, Kirjallisuus, Luonto

He ovat palanneet

Kommentoi
Havisten halki ilman lentäkäätte
Tekoja luokaa, maita valaiskaa
Mut talven poistuneen kun täältä näätte
Mä rukoilen, ma pyydän, palatkaa
Näin kirjoitti nuori vähän yli kaksikymppinen Eino Leino Lapin kesä -runossaan. Aina on yhtä sykähdyttävää kuulla aikaisin keväällä joutsenten töötötykset ja nähdä niiden lentävän taivaalla. Hyvässä lykyssä ne laskeutuvat rantaamme ja saan ihailla niiden liikkeitä, miten ne katsovatkin aina samaan suuntaan!
Mustarastaat ovat myös tulleet joukolla, tänään oli viisi syömässä lintulaudalta pudonneita siemeniä. Aamulla lehteä hakiessani erotin varovaisen huilun naapurin puiden kätköistä.
Olen lukenut pari kirjaa, Katja Ketun uusimman ja Findlandia-ehdokkaan Rose on poissa ja Sofia Lundbergin Punainen osoitekirja. Katso Luettua -sivu.
L-kinossa näytettiin viime viikolla japanilainen mielenkiintoinen elokuva . Katso Elokuvat -sivu.
Novellimankelilla oli kuukausitapaaminen. Kari oli tehnyt meille oman logon!
Novellimankelin uusi hieno logo, suunnittelija ja toteuttaja Kari Helin

Mankelilaiset olivat saaneet aikaan monta kymmentä novellia. Osa on jo aivan valmiita, osaa vielä  mankeloidaan.

Tekniset on probleemit OneDriven kanssa vielä rassaavat, etenkin sellaisissa tilanteissa, jossa on tehty uusi OneDrive -profiili. Tallennukset  menevät jonnekin bittiavaruuteen eikä niitä löydy kummastakaan versiosta. Ongelmat haitannevat jo luomisprosessia… 🙁
Mutta käytettäneen vanhaa sähköpostilähetysmetodia.

Tomaatintaimet voivat hyvin. Kasvulehtiä alkaa työntyä  kovaa vauhtia. Uusia kotejakin on löytynyt, minä kun en sentään kuuttakymmentä tainta tarvitse. Laitoin myös krassisiemenet kasvamaan. Viime  kesänä omista siemenistä onnistuin kasvattamaan kukkia.

Tomaatit uusine kasvulehtineen. Viisi viikkoa kylvöstä

Otin myös kellarista äitienpäivälahjaksi monta vuotta sitten saamani runkoruusun verannalle. Ja sehän lähti iloisesti työntämään ihanan heleän vihreitä lehtiä.

Runkoruusu kasvaa toihinalla ja levittää hentoa uuden kasvun vihreyttä

Vaalikeskusteluja olen seurannut mielenkiinnolla. Saapi nähdä miten käy. Toivottavasti ihmiset lähtevät äänestämään, vaikka pahaa pelkään, että melkein puolet jää kotiin tai jonnekin muualle.

Yhteisten asioiden hoitaminen on hyvin vaikeaa. Kompromisseja pitää tehdä ja se näkyy sitten seuraavissa vaaleissa, kun vastuussa olleiden puolueiden kannatus laskee huimasti. Toisaalta, kait ne poliitikotkin tarvitsevat  lepoa. Sanotaanhan, että poliitikko lihoo oppositiossa. Sillä kyllä tarkoitetaan kannatuksen kasvua.

Tässä me katsomme kun isi levittelee siipiään vai tuulettaako kainaloitaan.

Ja sitten helmenä viimeiseksi. Kolmas tanssi -romaanitekeleeni on ottanut suuren harppauksen eteenpäin. Olin maanantaina vesijumpassa ja vesijuoksun aikana tajusin, miten voin yhdistellä irrallisia kirjoitelmiani ja samalla selkiintyi kirjan punainen lanka. Ulkoaltaan vesi oli muuten jo +9 astetta, kun edellisellä viikolla oli +7 ja sitä ennen +5 ja +4 alimmillaan.

Keskiviikkona syntyi lisää käänteentekeviä oivalluksia. Nyt kun vaan olisi aikaa kirjoittaa. No, se aika on vaan otettava.

Kevään airut, Suomen kansallislintu
Kirjallisuus, Luonto

Näinä harmaista harmaimpina maaliskuun päivinä

Kommentoi

Näinä harmaina tihkuisina vetisinä liukkaina maaliskuun päivinä ihmettelen kasvun ihmettä.

Pieniä pieniä me olemme, juuremme vasta yksi ohut lanka. Mutta kun tässä pörhistymme, hahtuvaiset hiusjuuremme levittäytyvät multaan – ja kas, kasvuvoima lisääntyy harppauksin.

Viikon kuluttua näkyy tänään ensimmäinen pieni nysty: kasvulehden alku.

Pieni nysty on alku vaikka metrin korkuiselle kasvulle.

Koulinta tuotti tuskaa: niin paljon jäi pikkuisia innokkaita taimia käyttämättä. Kaikkia kolmea laatua tuli koulituksi 15-16 tainta eli yhteensä niitä on kuusikymmentä. Enempää en saa mahtumaan ikkunalaudoille, kasvihuoneeseen kun saan vasta hyvässä lykyssä puolentoista kuukauden päästä. Osalle näistä toivon hyviä koteja, koska en tarvitse itse kuin 12, kolme kutakin laatua.

Mutta ne pikkuiset taimet saavat hyvät kodit. Vien eräälle opettajalle, joka laittaa oppilaidensa kanssa äitienpäivälahjat kasvamaan. Enpä tämän mieluisampaa kotia niille voi toivoa!

Kolmannen tanssin teksti on alkanut virrata. Olen lukenut ja opiskellut kuukausikaupalla taustatekstejä, jotka nyt ovat alkaneet syöttää tarinaani. Perusjuonihan on ollut valmiina neljä vuotta, mutta nyt pitää saada sitä tilkettä. Ja sitä on alkanut tulla.  Ihan en vielä ole päässyt kirjoittamisen hurmioon, mutta on se siellä pinnan alla puhkeamassa.

Myös Novellimankeliin olen tehnyt tekstejä. Olen käyttänyt monilla kirjoituskursseilla syntyneitä vanhoja käsikirjoituksiani, jotka ovat olleet yllättävän valmiita. Pientä mankelointia vaan.

Tämä viikko on ollut pirttiviikko tai oikeammin vinttiviikko, kun olen viihtynyt täällä kammiossani kirjoittamassa. Maanantaina tosin kävin pulikoimassa vesijumpassa ja vesijuoksussa. Samalla sain juoruta mankelikaverini kanssa. Ulkoaltaan vesi oli viisiasteista, yksi aste lämpimämpää kuin viimeksi. Täytyy sanoa, että ulkoaltaaseen menon miettiminen on rasittavampaa kuin sinne meno.

Mutta keskiviikkoilta oli ladattu täyteen, viisi tapahtumaa samaan aikaan: jooga, kirjallisuusilta, vaalistartti lausuntaesityksineen, kyläkeskiviikko ja voiton vienyt ilta lapsenlapsien kanssa. Riittiköhän noihin muihin  kävijöitä?

Ensimmäinen eduskuntavaalitentti oli torstaina. Välillä tuli sellainen olo, että ovat ottaneet jonkun vanhan nauhoituksen käyttöön. Niin samaa puhetta samoilta henkilöiltä. Kuinkahan monissa vaaleissa jauhetaan vielä sotesta?

Tein myös viisi vaalikonetestiä. Tulokset olivat jokaisesta aivan erilaisia. Sain tietää hesarin vaalikoneesta, että mielipiteeni ovat samanlaisia kuin Itsenäisyyden puolueen. Minkä? Seuraavina olivat tuntemattomat pienpuolueet, joista en tosiaan ole koskaan kuullut mitään. Iltasanomien, Turun sanomien ja Ylen testeistä tuli ihan eri ihmiset. Aloin kyllä vähän horjua mielessäni. Pitääkö vaihtaa puoluetta, kun se suosimani tuli vasta sijoilla 4-8. Mitä tästä pitää ajatella…

Valon määrä on sama kuin syyskuussa ja kaktus alkaa taas kukkia. Voi ihanuutta!

Äitini sanoi aina, että hyvin kukkiva kukka on hyvästä sydämestä annettu. Niin on tämäkin, kiitos rakas Liisa!

Sain luetuksi Guy de Maupassantin novellikokoelman Leikkivä lempi ja kuoleman varjo. Käypä Luettua -sivulla.

Uutiset tuovat suruviestiä Uuden Seelannin Christchurchin maalaiskaupungissa tapahtuneesta joukkoampumisesta. Mitä tästä voi sanoa, mikä saa ihmisen vihaamaan tuolla tavalla? Miksi on saatavilla aseita niin helposti?

Ranskassa mielenosoitukset ovat jatkuneet 18 lauantaita perä perää. Koska aallonpohja on saavutettu ja alkaa hyvien uutisten nousu?

Heikko signaali tästä noususta on eilinen nuorten ja lasten maailmanlaajuinen mielenosoitus ilmastonmuutoksen torjumisen puolesta. Tosin masentavaa on, että Loimaalla vain yksi oppilas osoitti mieltään ja sai tästä hyvästä Wilmaan merkinnän luvattomasta poissaolosta. 🙁

Elokuvat, Käynnit, Kirjallisuus, Luonto

Lenkkejä hyvässä seurassa

Kommentoi

Eilen piti tänne  kirjoitella, mutta kävin silmälääkärissä ja laitettiin mykiötä laajentavia tippoja silmiin. Niinpä en nähnyt mitään koko iltapäivänä. Aurinkolasit piti laittaa päähän, kun valoa tulvi verkkokalvolle niin paljon. Enkä pystynyt muuta kuin tekemään kävelylenkin. Huomasin, että päivittäiset tekemiseni ovat melkein kokonaan silmiä tarvitsevia: lukeminen, käsityöt, tietotekniikan käyttö. Otin sitten pitkästä aikaa kunnon päikkärit.

Hienoiselle päänsärylle tuli selitys. Etenkin vasemman silmän taitto-ominaisuudet olivat muuttuneet yli numeroa paremmiksi. Ällistyttävää on, että vielä 10 vuotta sitten silmissä oli viisi numeroa huonompi näkö. Nyt pärjään hyvin ilman lasejakin. Vanhenemisesta jotain hyötyä sittenkin, terveyden suhteen.

Kävin taas Turussa Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa. Se on kestosuosikkini. Siellä olen viettänyt satoja tunteja, etenkin opiskeluaikaan, kun kesällä 1974 luin ulkopuutarhatenttiin – kaikki ulkona kasvavat kasvit, nimet, latinalaiset nimet, paikat systematiikassa ja kasvupaikat sekä syksyllä sitten kasvihuoneiden kasvit. Ne tuntuivat helpommilta. Kasvihuoneet on sen jälkeen uusittu nykytekniikan mukaisiksi.

Kasvihuoneissa oli sammakkonäyttely. Terraarioissa oli mitä kummallisempia sammakoita. Kirkkaan keltaisen bongasimme heti, mutta muutamien lajien suojaväritys oli niin hyvä, että emme niitä löytäneet.

Kultanuolimyrkkysammakko on heimonsa ja samalla kaikkien selkärankaisten myrkyllisin eläin. Yhden sammakon myrkky riittää tappaamaan 10-20 aikuista ihmistä. Onneksi keltainen väri varoittaa muita tulemasta lähelle. Luulin ensin, että muoviahan se on, mutta se liikkui tuohon eteen poseeraamaan. Se elää luonnonvaraisena vain Kolumbian Cauca -laaksossa, Tyynenmeren rannalla. Elinympäristön muuttuminen uhkaa tätä pientä sammakkoa ja sen olemassaolo on vaarantunut.

Puutarhassa käynnin jälkeen ajoimme Saaronniemeen ja teimme kävelylenkin. Yllättäen meri oli vapaana jääkahleista. Laiturin luona isot jäälautat olivat tönineet toisiaan pyöreiksi. Laituri odotti kesäisiä veneitä ja  veneilijöitä, hiekkaranta auringonottajia ja harmaa merivesi uimareita. Heitä kyllä käy rannan saunasta pulahtelemassa ympäri vuoden. Sinisorsia oli ruokailemassa rannan tuntumassa. Ihmetytti, mitä syötävää ne oikein jäiden joukosta löysivät.

Luontoelämyksiä tällä viikolla on riittänyt. Kävin joen jäällä hiihtämässä ja yllätys yllätys, siellä oli myös loikkinut saukko! Olen nähnyt aikaisemminkin saukon jälkiä, mutta tämä oli aivan lähellä meidän rantaa. Yritin katsoa, minne se oikein oli mennyt, mutta en rohjennut seurata sen jälkiä keskelle jokea, joka aina jäätyy viimeisenä ja sulaa ensimmäisenä. Superkivaa, että saukko viihtyy näin lähellä meitä!

Loimijoen jäällä

Muuttolintuja on saapunut Saviseudulle viikontakaisen lämpöaallon houkuttelemina. Joutsenia on nähty monella suunnalla, pulmunen, huuhkaja ainaskin.

Maaliskuun toisena päivänä kylvin tomaatin siemeniä. Omista kasvatetuista (pyöreitä keltaisia, punaisia ja mustia) otin viime kesänä parhaita tomaatteja, levitin siemenet käsipaperin päälle, kuvasin ja säilytin ilmavassa laatikossa. Kun pitkulaiset olivat viime vuonna aivan mauttomia, ostin nyt Iisakssonin hyvin maukkaita pikkutomaatteja ja otin niistä siemeniä.

Nyt kylvin siis 2.3.2019 ja jo viiden päivän päästä ne olivat itäneet pannuhuoneessa. Parhaat alut oli punaisissa pyöreissä ja toisin  kuin viime vuonna, mustat olivat hyvin itäneet.

Perjantaina nostin ne verannan ikkunalaudalle ja jo seuraavana päivänä pienet sirkkalehdet olivat vihertyneet ja  kurottautuivat valoa kohti.  Odotan vielä pari päivää, jotta juuristot kehittyvät ja koulin ne omiin ruukkuihinsa. Miten tämä onkin joka kevät niin valtavan innostavaa! Ne kaikki lukijat, jotka haluavat sitten toukokuussa tomaatintaimia, voitte jo ilmoittautua.

Tässä taimia juuri pannuhuoneesta tuotuina. Seuraana päivänä yhä useammat siemenet olivat itäneet ja sirkkalehdet auenneet ja saaneet vihreää. Vasemmalla punaisia pyöreitä, jotka olivat tanakampia kuin muut – niiden koko oli muuten viime kesänä suurentunut, ei enää kirsikan kokoisia. Oikealla mustia, jotka olivat edelliskesänä hyvin maukkaita. Sisältävät muuten antosyanideja, samoja väriaineita kuin mustikoissa. Eli superterveellisiä.

Vielä täytyy  kertoa, että Kolmas tanssi -romaaniprojekti on edellyt roimasti. Mutta kerron siitä ensi kerralla lisää! 😉

Luin ensi kertaa Heidi Köngäksen romaanin, Dora Dora. Katso Luettua -sivu.

Nyt pääsin viimein L-kinoon, ensimmäinen elokuva kun näytettiin meidän Lapin matkan aikana. Elokuva oli The Rider. Katso Elokuvat -sivulta, mitä koin.

Echeveria kukassa

 

Kirjallisuus, Kudontaa ja neulomista, Matkat kauemmas

Kevätkö se siellä kolkuttelee

Kommentoi

Lapin lumiset valkoiset talvipäivät taittuivat viikko sitten yhtäkkiä ruskeiksi tienvierushangiksi. Likaa, likaa, mitä kaikkea liikenteestä voikaan irrota ojanreunustoille!

Vesi alkoi liristä. Peltikatolta rymähtivät lumet sellaisella voimalla, että koko mökki tärähti ja minä säikähdin, kun olin parvella. Ja taas rymähdys. Seitakeron isot hirret taipuivat, rytisivät ja paukahtivat entisiin mittoihinsa. Aikaisempi huopakatto piti lumet yllään pitkään, sulamisvedet vain tekivät metrisiä jääpuikkoja riviin räystäälle. Nyt lumet lensivät peltikaton liukumäessä monen metrin päähän ja iskivät lapsenlapsen nikkaroiman lintulaudan päreiksi. Katsotaan lumien sulettua voiko sitä enää korjata.Lapin käynti oli lyhyt, mutta yhtä antoisa kuin aina. Ladulle menin joka päivä, paitsi kun kävimme Kemijärvellä kahtena päivänä. Yhtenä päivänä oli kova pakkanen. Ensin paleli sormia ja kun veri alkoi viimein kiertää sormissa, alkoi palella takapuolta ja takareisiä. Muutoin oli niin mukava hiihdellä omaa vauhtia.

Kulttuurikämpällä tapasin Hillan koulun lauluillassa entisen työkaverini Sarin. Emme ole tavanneet varmaan yli 10 vuoteen, satunnaisesti olemme olleet yhteydessä facebookissa. Niinpä oli antoisaa muistella yhteisiä työvuosia ja niiden tapahtumia. Päätimme, että kesällä tapaamme oikein kunnolla paremmalla ajalla. Näin vuosien välimatkan jälkeen ymmärtää monia asioita, joita silloin tapahtui.

Sari ja Pirkko, koulutoimistoajan työkaverit 1990-luvulta

Kotimatkalla vietin monta tuntia pohjoisessa asuvien lapsiemme kanssa. Nyyh! Lapsia on aina ikävä. Minne ne yhteiset vuodet vierivät, niin nopeaan…

Mirri ja Pöpö – viehkot kissaeläimet, joiden korvia ei tahdo saada kuvaan mukaan

Perjantaina kokoontui Novellimankeli. Meitä on nyt seitsemän innokasta mankeloijaa, Sirkka jäi pois.

Kolme tuntia hioimme käytäntöjä – tietotekniikan ihmeet ovat niin IHMEITÄ – luimme tekstejämme ja annoimme ja saimme hyviä kommentteja. Mankelointia, vertaispalautetta, vinkkejä, lukijapalautetta. Etenemme rauhallisesti ilman tiukkoja aikarajoja. Teemme mitä teemme, miltä tuntuu, mitä jaksamme ja ehdimme. Mutta jo näin alkuvaiheessa on syntynyt niin hyviä tekstejä, että kyllä tästä hyvä tulee. Ja niin erilaisia olemme, erilaisia tekstejä teemme – erilaisille lukijoille.

Kolmas tanssi -romaanini etenee koko ajan mukana. Luen kirjallisuutta, etsin tietoja. Olen ollut yhteydessä Kirkenesin Pikene på Broen -kulttuuriyhteisöön. Menen kesällä heidän residenssiinsä, tarkkaa aikaa ei ole vielä sovittu, tapaamaan heitä ja keskustelemaan yli rajojen tehtävästä kulttuuriyhteistyöstä ja  kirjoittamaan. Olen ollut myös yhteydessä Neidenin eli Njauddâmin Äʹvv -kolttamuseon johtajaan Honna Hovakseen, joka antoi hyviä vinkkejä kolttasaduista.

Kolttien talvikyläsäätiön sivuilla kerrotaan, että Katri Rauanjoki alkaa kirjoittaa kolttasaamelaisista kertovaa romaania. Ensin ajattelin, että no sitten minun ei tarvitsekaan kirjoittaa, mutta kun tutustuin hänen hankkeeseensa tarkemmin, voin todeta, että minulla on aivan erilainen juonihahmotelma. Otan yhteyttä Rauanjokeen ja kerron omasta hankkeestani. Tuskin nämä kilpailevat keskenään. Tämä vain osoittaa, että saamelaisuus kiinnostaa tänä päivänä suurta yleisöä.

Pian alan kirjoittaa.

Kudoin joutessani lapaset. Rintalan Annen valkoinen ja ruskea 100 % luomulampaan villalanka on ihanan pehmoista. Mallin olen kopsannut Väinö Tannerin Ihmismaantieteellisiä tutkimuksia Petsamon seudulta, I Kolttalappalaiset -kirjan kannessa olevasta kuvasta. Kuvio tehdään yleensä valkoisten lapasten ranteeseen, mutta venytin kuviota koko lapasen mittaan, jotta tulee lämpimämmät.

Matleena Fofanoffin mallin mukaan tehdyt lapaset

Kylvin tomaatinsiemenet, viime kesän omista tomaateista otetut pyöreät keltaiset, mustat ja punaiset. Pitkulaiset punaiset eivät viime kesänä olleet hyviä. Niinpä otin siemeniä kaupasta ostetuista mahdottoman hyvistä pitkulaisista. Viime vuonna keltaiset itivät kuudessa päivässä, mustat kuukaudessa. Saapi nähdä miten tänä vuonna käy. Olivat muuten istuttaneet keskiviikkona perunaa Rymättylässä, päivää aikaisemmin kuin viime vuonna… Kevät tulee taas, tänäkin vuonna.

Tulppaaniaika tuo hitaasti hiipivän lupauksen lisääntyvästä valosta ja lähestyvästä keväästä

Ja kevät vai. Ulkona pyryttää oikein kunnolla. Naapurin koivun latvassa istuu harakka pitkä pyrstö keinuen. Nyt se levitti siipensä ja lensi pois. Minne harakka menee lumisadetta pitämään? Entä yöksi nukkumaan? Lintulaudan yläpuolella olevasta lintupöntöstä tuli pikkuvarpunen. Sillä on oma talviasunto.

Kirjallisuus, Kudontaa ja neulomista, Luonto, Matkat kauemmas

Talven maassa

5 kommenttia

Pilvet syleilevät Pyhätunturia. Kirkkaat valospotit ketjuttavat rinteiden reunoja. Laskettelijoita ei voi erottaa näin kauas, mutta lähemmäs hiihtäessä mustat pilkut siksakkaavat rinnettä alas. On etelän talvilomaviikko.

Lumi on valkoisista valkoisinta. Pehmeää, puhdasta ja kirkasta. Sitä ei ole tänä talvena paljon vaikka ehtiihän sitä vielä tuprutella. Taivas on harmaan peiton takana, se avaruus on siellä jossain. Kuitenkin häikäisee, välillä en erota mitään.  Aurinko ei luo varjoja, kaikki on tasaista, kuin pumpulissa liikkuisi.

Lumi on muuttanut maailman tasaisen valkoiseksi. Päässä keikahtaa kun valkoisuudesta ei saa otetta. Ainoastaan pienet varjot tuovat kolmiulotteisuutta.

Sukset luistavat pikkupakkasessa juuri vanhan rouvan arvon mukaisesti. Alamäessä en pelkää äkkinäisiä ladun mutkia, kun laskuvauhti on  niin verkkainen. Ylämäessä sukset eivät yhtäkkiä yllättäen lipsahda taaksepäin, kun nousen puolihaarakäyntiä ylös. Ei tule edes kunnolla hiki. Se on kai tämän iän siunaus, että ei enää tarvitse reuhtoa vaan etenen hitaasti lipuen. Arvokkaasti.

Paksun männyn runko pysäyttää minut. Minkä taideteoksen tuisku onkaan tehnyt vai onko joku käynyt tökkimässä pumpulia kaarnan päälle?

Lumipumpulia puun rungolla

Eilen tein lyhyen lenkin, tänään jo kaksinkertaisen. Kilometrejä on kertynyt kymmenen. Kait se on mummelille sopiva matka vaikka nuoremmille pieni leiskaus. Sport tracker luo hommaan kivaa lisäarvoa, vaikken mitään tavoitteita ole asettanutkaan.

Viime talvena Sporttipalvelusta hankkimani karvapohjasukset muuten ovat edelleen aivan loistavat!

Luin eilen ja tänään Minna Rytisalon Lempi -romaanin. Luettua -sivulla on kommenttini.

L-kino alkoi eilen, mutta minulta jäi nyt tämän viikon elokuva näkemättä.

Matka kotoa tänne oli pitkä. Oulussa vietimme kunnon tauon ja tapasimme ensi kertaa uuden Pöpö-kisulin.

Pikkuinen kissanpoika oli päässyt korkealle takan päälle ihan omin voimin.

Perheen muut kissat eivät ole olleet moksiskaan uudesta tulokkaasta. Tai oli ensin kierrelty ja kaarreltu, mutta pikkuista ei oltu höykytetty. Pikkuisen vatsa on sekaisin, mutta muutoin talo on otettu haltuun.

Bussa ja Mirri päivälevolla.

Bussa ja Mirri eivät viitsineet keskeyttää päiväuniaan meidän takia. Mirri teki tosin päivän tuijotukset, mutta Bussan keräasento oli niin makea, ettei siitä viitsi oieta.

Emännälle tuotiin sydämenlämmitin, Rintalan Annen luomuvillalangoista virkattu. Niistä langoista tulee aina täydellisiä kudelmia. Luonnolliset lampaiden villaturkkien värit sulautuvat aina yhteen.

Marttojen sydämenlämmitin. Ässänvääräkiekurat kulkevat pitkässä sivussa. Lämmitin voi lämmittää päätä, kaulaa, vyötäröä, rinnusta, mitä vaan keksii.

Alan tehdä 1000 palan palapeliä Helsingin torilta. Innostuin palapeleistä lapsenlasten kanssa. En taida kyllä saada valmiiksi viikon aikana, mutta seuraavat vieraat jatkakoot!

Elokuvat, Kirjallisuus, Mitä nyt

Tulppaaniaika

Kommentoi

Kauppareissulla keltaiset tulppaanit loistivat auringon väreissä ja nyt kotona keräävät katseeni aina keittiöön mennessäni. Varma alkava kevään merkki Runebergin torttujen ohella.

Runebergin päivä pysyy paikoillaan vuodesta vuoteen, mutta laskiaista saa tänä vuonna odottaa maaliskuun puolelle ja pääsiäistä huhtikuun loppuun. Riittäneekö lunta Lapissa pääsiäisen viettäjille?

Savu tupruaa naapurin piipusta. Puut heiluvat kovassa etelätuulessa, joka toi meille lämpimän aallon – plussan puolella ollaan. Vettä sataa. Naapurin katolta lähti iso lumivyöry alas. Hyvä niin, sillä kattoja on romahdellut, ihan tuossa meidän lähelläkin kiviveistämöllä.

Hanget pehmenevät. Autolla pihalta lähtiessä pyörät uppoavat syvään sohjoon. Kolalle olisi taas töitä. Harmaa on ulkona päivän väri, onkohan kaksi kertaa  näkynyt aurinko tänä vuonna. Joelle on tullut ruskeaa vettä jään päälle, hiihtämään ei ole asiaa.

Kävin Kinemassa katsomassa Klaus Härön ohjaaman elokuvan  Tuntematon mestari.

Olipa mukava elokuvakokemus. Perinteistä kerrontaa, aika perinteinen tarina, tavallaan yllätyksetön, mutta tällaisia tarinoita on kiva katsoa. Ei tarvitse tuntea ällötyksen sekaista ahdistusta murhien ja ruumiiden pilkkomisten äärellä. Tietenkin tarinassa on myös pahis, niinkuin tahtoo olla oikeassa elämässäkin. Rahan ahneus saa pahikset toimimaan.

Näyttelijäsuoritykset olivat hyviä. Pääosan esittäjä Heikki Nousiainen oli myös Härön Postia pappi Jakobille -elokuvassa pääosassa. Nuori Amos Brotherus teki hyvän roolityön eikä muissakaan näyttelijöissä ole vikaa. Taitavaa työtä. Suosittelen.

Mieli siirtyy aina välillä tulevan kesän viljelyksiin. Milloin laitoinkaan viime vuonna tomaatin siemet itämään, olikohan se maaliskuu.  En siis vielä kaiva multapussia ja istutuslaatikoita esille. Nyt muistan, näin viime yönä unta multapussista, lattialle valui multaa…

Olen miettinyt viime viikot Kolmas tanssi -romaanisuunnitelmaani. Alitajunta on tehnyt koko ajan hiljaista työtään. Juoni on muhinut ja pintaan on pulpahdellut uusia käänteitä.

Eilen uutisissa ja tänään lehdissä kerrottiin, että Sodankylän Tankavaarasta on löytynyt Lapin ensimmäinen timantti. Emäkalliota aletaan etsiä.

Turun Sanomat  kertoi, että helmiä ja jalokiviä on etsitty Lapista jo 1600-luvulla. Tuohon aikaan ne olivat kultaa arvostetumpia ja himoitumpia. 1800-luvun lopulla maailmankuulu merenkulkija A. E. Nordenskiöld oli tutkimuksissaan mielestään havainnut pieniä timantteja Ivalojoelta ja Paatsjoelta keräämistään vaskausupista eli raskaita mineraaleja sisältävästä rikastusjäämästä. Löytöjä ei ole pystytty myöhemmin varmistamaan.

Kullanhuuhdonnan yhteydessä on aiemminkin löydetty jalokiviä pääasiassa Lemmenjoen alueelta: rubiini, safiiri, tähtikorundi (Lapin Tähti), jalozirkoni ja jalokrysoberylli. Jokainen niistä oli jalokivilaatuisena ensimmäinen Suomesta tavattu.

Sain tästä löydetystä timantista uuden vivahteen käsikirjoitukseen, etenkin kun Nordenskjöld oli löytänyt mielestään timantteja Paatsjoelta. Niitä siis saattaa siellä kirjan tapahtumapaikoilla olla odottamassa löytäjäänsä ihan oikeastikin.

Orkideat yllättivät. Kukkivat pimeimmän ajan väistyessä hitaasti kevättä kohti. Ällistystä herättävät erilaiset kukat, toiset vaaleammat, toisen tummemman violetit. Ovat samasta tuppasta jaetuista kasveista. Mutaatio?
Elokuvat, Kirjallisuus

Novellimankeli alkanut

Kommentoi

Tammikuu on taittunut helmikuuksi. Onneksi, sillä kasvavan lumimäärän lisäksi kasaantui kaikenlaista harmia ja ikävää näiden pimeiden päivien täytteeksi. Elämä on joskus sellaista. Pitkään menee hyvin, melkein tapahtumattomat päivät seuraavat toisiaan. Ja sitten rysähtää oikein kunnolla monelta taholta ja alkaa pelätä seuraavaa päivää.

Nyt on sitten alkanut helmikuu. Lunta ennustavat lisää huomenissa, mutta jo eilen sain hyviä uutisia. Jospa tammikuussa olivat kaikki tämän vuoden surut ja pelot.

Helmikuu alkoi eilen kirjallisuuden merkeissä.

Runotuulen mankeloimaa -antologian kirjoittajat ovat siirtyneet pidemmän tekstin kirjoittamiseen ja perustaneet Novellimankelin. Porukka on sama, mutta on saatu kaksi uutta henkilöä mukaan. The more – the merrier!

Novellimankeliin kuuluvat – aakkosjärjestyksessä –  Kari Helin, Pirkko Hyvönen, Anna-Liisa Kastio, Sirkka Lukka, Pirjo Salmela, Virpi Pakkanen, Kerkko Vihava ja Maritta Västilä. Maritta on Kaarinasta ja me muut Loimaalta.

Tavoitteena on kirjoittaa novelleja sekä lähiympäristöön sijoittuen että vähän kauemmaksikin. Katto on korkealla ja seinät leveällä. Innokkaina odotamme mitä ryhmässä syntyy. Eilisen ensimmäisen tapaamisen jälkeen näyttää, että mielenkiintoisia kaaria on kehittymässä. Kun meitä on kahdeksan, on myös kahdeksanlaisia näkökulmia tämän maailman kummallisuuksiin.

Etenemme ilman paineita tai tiukkoja raameja, laveasti antaen luovuuden kukkia. Karkea tavoite on vuoden 2020 syksy. Jospa silloin voimme tarjota luettavaa pimenevän syksyn iltoihin.

Mankelointi muuten tarkoittaa sitä, että ryhmässä paneudumme toistemme teksteihin, annamme palautetta ja mankeloimme sanoja sekä virkkeitä paremmiksi, lyhyemmiksi, uusiksikin. Vertaispalautetta siis. Tietenkin kukin kirjoittaja päättää itse ottaako palautteen käyttöön vai ei.

Novellimankeli aloittamistunnelmissa 1.2.2019: Kerkko, Maritta, Kari, Pirkko, Virpi, Liisa ja Pirjo. Kuvasta puuttuu Sirkka

Sain luetuksi joululahjaksi saamani Yuval Noah Hararin 21 oppituntia maailman tilasta. Luettua -sivulla on kokemukseni kirjasta.

Elokuvakerhokin alkaa odotuksen jälkeen!
L-KINO (LOIMAA) OHJELMISTO KEVÄT 2019
Viimein alkaa L-kino tänä keväänä, tai talvihan vielä on. Elokuvakerhon kausikortti (sis. kaikki viisi elokuvaa) aikuisilta 20 €, opiskelijoilta ja työttömiltä 15 €. Kertalippu 7,5  € .  Kerhon ikäraja on 15 vuotta.
Esitykset maanantaisin klo 19.00.

MA 18.2. Shoplifters-perhesalaisuuksia 2h 01min
MA 4.3. The Rider 1h 44min
MA 18.3. Kohti valoa 1h 44min
MA 1.4. Suojelijat 2h 15min
MA 15.4. Fantastinen nainen 1h 44min

Kirjaston ympäriltä aiottiin kaataa 70 puuta. Kansalaiset kirjoittivat yleisönosastoon ja koppeihin niin runsaasti mielipiteitään kaatosuunnitelmista, että kaupunki pyörsi päätöksensä. Niinpä tämä puu sai jatkaa elämäänsä ja ihastuttaa graafisilla muodoillaan meitä vieläkin.
Kirjallisuus, Mitä nyt

Tammikuu on talvikuu

Kommentoi

Talvipäivät seuraavat toisiaan. Lunta sataa. Puut kuorruttuvat valkoisella kiteytyneellä vedellä, niin raskaasti, että taipuvat pihatielle ja kutittelevat auton kattoa. Puistelen lumia pois.

Kasvihuoneen katoltakin pudottelen lumia. Saappaan varresta luikahtaa lumimöykky nilkkaan. Tuntuupa kirpeältä.

Tein lumitöiden päätteeksi maanantaina pihalle lumilinnan. Kolasin vähän kosteaa lunta ja se kiertyi rullalle kolassa. Odotan, mitä lapsenlapset sanovat linnasta viikonloppuna. Jos tulee suojakeli, kohotamme seiniä.

Lumilinna talvella, kesällä katoksen varjossa vietetty levähdyshetkiä keskipäivällä, ilta-auringossa syöty ja nautiskeltu kesäantimia

Olemme saaneet kunnon talven. Joki jäätyi jo ennen joulua niin, että miesväki on käynyt jäällä hiihtämässä ja kylän  lapset luistelemassa.  Ilma ei  ole lämmennyt niin paljoa, että sulamisvedet olisivat värjänneet jään pintaa ruskeaksi ja lumimoskana estänyt hiihtämisen. Maisema on kuin postikortti.

Lintulaudalla käy kova tohina. Suuri pikkuvarpusparvi sirkuttaa kuin viimeistä päivää. Käpytikka käy nokkimassa talitankoa ja mustarastas hyppelee maassa etsimässä pudonneita siemeniä. Tiaiset ovat vähemmistönä. Välillä käy humahdus, kun koko sakki lehahtaa ilmaan ja katoaa kuusien uumeniin. Hetken päästä takaisin, kun mitään vaarallista ei näy enää. Syytä onkin varoa, sillä olemme nähneet kaksi  kertaa varpushaukan fileoimassa punatulkkua. Lintupöntöt ovat näin talvella asumiskäytössä.

Suuri pikkuvarpusparvi ruokailee sovussa käpytikan, tinttien ja mustarastaan kanssa

Sisällä ilokseni kaamoksen keskellä orkidea alkoi kukkia. Joulukaktuskin työnsi runsaan kukinnan jälkeen vielä yhden kukan. Toinen orkidea työntää hitaasti, niin hitaasti nuppuja. Se  kukkinee sitten, kun tämä valkoinen lopettelee.  Mieleen välähtää, että puolentoista kuukauden päästä voi jo laittaa tomaatinsiemenet itämään. Aika aika aika…

Ihmettelen myös minisyklaamia, joka on kukkinut monta vuotta. Nytkin se työntää uusia lehtiä terhakkaana valoa kohti. Kohta tulee varmaan kukkanuppuja lehtien joukkoon.

Minisyklaamin minilehtiä

Sain joululahjaksi  Olli Jalosen Finlandia -voittokirjan Taivaanpallo. Luepa Kulttuuri – Kirjallisuus – Luettua -sivulta mitä koin.

Nyt luen Yuval Noah Hararin aivan uunituoretta kirjaa 21 oppituntia maailman tilasta.

Ehkäpä ensi viikolla olen sen lukenut. Vaikuttaa niin mielenkiintoiselta pohdiskelulta, että taidan sitäkin lukea päivisin.

Kirjallisuus, Mitä nyt

Loimaa

Kommentoi

Nonnii. Vuosi on korkattu ja huomenna on jo loppiainen. Olen pysytellyt kotona viettäen pirttipäiviä. Ulkona olen sentään joka päivä käynyt, lehden hakemassa aamupäivällä ja eilen sentään lumitöissäkin.

Mutta on ollut rentouttavaa vaan olla, tehdä mitä mieli tekee ja olla tekemättä mitään. Jotain olen sentään värkännyt, juuri sitä mitä  milloinkin on haluttanut. Sain valmiiksi harmaa-valkoisen lahja-sydämenlämmittimen.  Värityksiä, lapasen aloitus. Käytiin me kylässäkin kakkua ynnä muita  herkkuja nauttimassa keskustelujen lisäksi.  Seitsemän sinettiä katsoin tekemättä mitään, imin vaikutelmia kuvailmaisusta, jotka 1970 -luvulla teki minuun valtavan suuren vaikutuksen.

Muutaman päivän vietin postimerkkejä lajitellessa. Sain aika paljon uusia merkkejä, jotka lajittelin kansioihini. Lisäksi keräsin kaksoiskappaleet pois ja tarjoan niitä halukkaille. Kylläpä tämä tuntuu aika oudolta toiminnalta, mutta sopii hyvin pirttipäivien tuherrukseen.

Luin Kati Tervon kirjan Sukupuu. Luettua -sivulla on muutama sana kirjasta. Lisäksi olen lukenut Beaivvi mánát -tietokirjan, jossa on monipuolisesti kerrottu saamelaisuudesta  monelta eri kantilta. Ainoa haitta on, että kirja on vuodelta 2000. Eli tiedot  ovat 20 vuoden takaa. Mutta osa tiedoista ei vanhene koskaan.

Huomenna alkaa sitten taas muualla ramppaaminen. Loimaan Taidetalolla on iltapäivällä  Loimaan Jaakola Seuran perinteinen Loppiaiskonsertti, jonka järjestelyissä  olen mukana.

Vuoden ensimmäisenä päivänä Loimaan kaupunki täytti 50 vuotta. Sen kunniaksi poimin tuolta Historia -sivuston aikajanasta Loimaata koskevia vuosilukuja. Ne alkavat vasta 1400 -luvulta eli 606 vuotta sitten. Paljon on vettä virrannut Loimijoessa ja seutu muuttunut perusteellisesti.

Huvitti lukuja poimiessani, että possunmakkaran valmistuksesta on monta mainintaa. No, olen jonkun artikkelin lukenut ja siitä siirtänyt luvut aikajanaan. Kyseessä ei siis todellakaan ole mikään tieteellinen tutkimus, vaan aivan harrastelijan tekemä tiedosto, jossa on mitä eteen on tullut.

Historia -sivulla on myös tekstiä Loimaasta, jos kiinnostaa. Ja muustakin. Ja vuosilukujakin on vaikka mistä, vaikka omasta syntymävuodesta.

Vuosilukuja Loimaan seudusta:

1413 Loimijoessa ollut ensimmäinen mylly
Varhaisin kirjallinen merkintä Loimaasta: kihlakunnantuomari antanut tuomion Ilolan ja Männistön kylien myllyvuoroista

1420-l. Loimaan srk perustettiin

1439 Vanhin Loimaan srk:n ikää  ilmaiseva asiakirjatieto Turun tuomiokirkon Mustassa kirjassa maininta piispa Maunu Tavastin toiminnasta: ”Loymeiokj kirkio” – Lomaan kirkko ja srk olivat siis olemassa Loimaan hallintopitäjä

1500-l. Keihäskoskella yksi Yläneen viidestä puromyllystä

1511 Loimijoen ja Tulkinojan muodostamalle niemekkeen vieressä Oripäästä Loimaan läpi Hämeeseen vievällä ikivanhalla tiellä silta joen yli
->->niemekkeelle kirkko

1517 Kauhanojan Eksyssuolle eksyy ja menehtyy kaksi lasta, tyttö ja poika

1540-l. Loimaalla kirkkoherrana Hannu (Hans)

1542 Loimaalla mainitaan olleen esi kerran lukkari

1542-43 Loimaan kirkko rakennettiin, suorakaiteen muotoinen, torni, basilikatyylinen puukirkko
->Vanhankirkon töykkä

1556 Keihäskosken ja Pramilan tilat mainitaan ens. kerran ruotsalaisen oikeuden voiveroluetteloissa – uudiskyliä, joissa viljaveron sijasta kannettiin voiveroa, koska seutu sopi karjanhoitoon paremmin kuin viljanviljelyyn

1586 Vesikosken mylly – Suur-Loimaalla 44 myllyä

1615 Kauhanojalla Sakkisten talo jaettiin Sakkiseen
->Jaakola ja Puntoon
->Kylä-Punto, Mäki-Punto

1631 Tarkastuskirjassa mainitaan Kauhanojan kylän metsien olevan hyviä kaikkiin tarkoituksiin; metsää on myös kaskettu
1631-39 Loimaan srk:n ens. kirkkoväärti Johan Sipinpoika Juonikka
Majanojan kylästä
1631 Loimaan kirkontilit alkavat

1654 Loimaalla 1061 henkeä

1645-46 Loimaan kirkko maalattiin sisältä

1650 tai 1653 Kauhanojalla tuhoisa tulipalo, vain 2 pihaa säilyi
->kuudennusmiehet määrättiin suorittamaan paloapurajojen kanto Loimaan, Huittisten, Euran, Eurajoen, Ulvilan, Säkylän ja Kokemäen pitäjistä

1667 Loimaan kirkon tileissä ens.maininta Sipi- unilukkarista

1680 Alastaron kappeli

1688 Alastarolle oma pappi

1740 Virttaalle kyläläisten rakentama ja ylläpitämä saarnahuone
Orisuo mainitaan ens. kerran kun Loimaan rajan sovittiin kulkevan suoraan Orisuon ja Seikunmaan läpi

1750-l. Alkaen Kauhanojan kylässä seppä

1751 Loimaan vanhan kirkonviimeinen jumalanpalvelus 21.4.
->alettiin purkaa seuraavana päivänä (rappeutunut)
->aidan ensimmäiset osat tehtiin
Loimaan srk päätti uuden kirkon rakentamisesta 21.4.
->11.8. ens. jumalanpalvelus uudessa kirkossa (puolivalmis),
rakentaja kirkonrakennusmestariHenrik Kattil, palkkioina, kyytirahoina ja päivärahoina 700 kuparitaalaria

1769 Hunnaan maalaistalo Alastaron Vännintiellä rakennettiin ->kotiseutumuseo

1770 Kauhanojalla Sipilän rustholli nr 27 jaettiin veljesten kesken->Sipilä ja Loimala

1777 Metsämaan puukirkko valmistui

1783 Keihäskosken varhaisin isojakokartta

1790 Kauhanojalla Jaakolan rustholli nr 8 jaettiin veljesten kesken
->Kylä-Jaakola, torppaLevo
->Korpi-Jaakola (Pohjan tila), torpat Juhola, Kantola, Vastamäki

1800-l Kauhanojalla arkkusilta, 5 arkkua, 60 m

1818 Mellilässä 1966 asukasta

1825 Loimaan Peränkulmalle (lounaiskulman Isonperä ja Vähänperä) rakennettiin kirkko Loimaan vanhan kirkon piirustusten mukaan Mellilässä saarnahuone

1827 Virttaan kirkon viereen ”hautaustarha” lahjoituksena Thomas Thomaksenpojalta Tuomolalta

1836 Loimaan vanha kirkko Oripääntien varrelta siirrettiin Kanta-Loimaan kirkon paikalle

1800-l. Puoliväli Kauhanojalla Loimala, Heikkilä, Sakkinen ja molemmat Martit omistivat myllyn Kuusjoen rannassa

1858-65 Fredrik Hertzberg Loimaan kirkkoherrana
->ens.kiertokoulut ja seurakunnallinen lainakirjasto Loimaalle

1860-l. Kauhanojalla kievari kiersi eri taloissa

1862 Loimaalla kiertokoulu

1865 Metsämaa itsenäistyi
Loimaan-Pöytyän säästöpankki aloitti maakunnan ensimmäisenä
säästöpankkitoiminnan Oripään Brötilän talossa (Uotila)

1869 Ensimmäinen kuntakokous Loimaalla
Alastaron kunta itsenäistyi

1869-1900 Antero Varelius Loimaan kirkkoherrana
->ens. kuntakokouksen esimies
->vaadittiin kunnan viranomaisille ja yksityisille henkilöille lähetetyissä virkakirjeissä käyttämään suomenkieltä

1873-2012 Loimaan vanhin koulu, Vesikosken koulu ->Vanha Koulu

1875 Ylistaron kulmakunnan Vesikosken koulu perustettiin

1876 Turku-Toijala-rautatie, Loimaan asema

1877 Virttaan koulu

1879 Metsämaan koulua alettiin rakentaa
Loimaan asemanseudulle kievari
->Kauhanojan kievari lakkautettiin

1880 Mellilän ensimmäinen koulu, Pesäsuon koulu valmistui

1881 Metsämaan koulu, Kojonkulman koulu

1885 Hirvikosken koulu, Mellilän asema

1886 Kanta-Loimaan kirkko paloi osittain

1888 Loimaan kirkko paloi 10.8. salaman iskusta

1891 Loimaan uusi kirkko vihittiin 18.11.
Loimaan maalaiskunnan mahtimiehet, apteekkari G.W. Norrman, rusthollari Kaarlo Talonen-Hulmi, tilallinen Israel Mikkola ja kauppias J.G. Winberg hakivat senaatilta lupaa kauppatorin perustamiseen Mikkolan luovuttamalle maa-alueelle Loimaalla rautatien itäpuolelle, nyk. Työväenopiston viereen

1894 Niinijoen koulu,Loimaan seutu sai ens. maalaiskirjeenkantajat

1896 Haaran koulu

1897 Kauhanojan koulu

1899 Loimaan torille pinnoitukseen junalla 23 vaunulastia hiekkaa Humppilasta

1900-06 Emil Joakim Savolin Loimaan kirkkoherrana

1900 Loimaan kauppalassa 550 asukasta

1902 Niinijoen osuuspankki perustettiin

1904 Mellilään osuusmeijeri

1906 Ensimmäinen piirieläinlääkärin virka Loimaalla

1907-17 Kristian Sjöblom Loimaan kirkkoherrana
->alkoi ajaa diakonissan saamista
1908 Ensimmäinen kunnanvaltuuston kokous Loimaalla
Vesikoskella Naulatehdas rakennutti ens. padon Loimijoen yli

1909 Loimaan yhteiskoulu perustettiin (5-luokkaisen reaalikoulun
lukusuunnitelma)

1910-l. Alku Kari Björkman alkoi tehdä Loimaalla makkaraa

1910 Loimaan ensimmäinen auto Frans Heikkilällä
Ypäjänkylä ja Mannistenkylä muodostivat Ypäjän kunnan
Loimaalla 708 torppaa eli yli kaksinkertainen määrä taloihin (305) verrattuna

1911 Orisuolle koulu
Keihäskoskelle koneosuuskunnalle yhteinen hevosvetoinen niittokone ja haravakone
->myös pienet tilat saivat vuokrata

1912 Loimaan rukoushuone rakennettiin

1914 Mellilään osuuskassa, Sallilan Sähkölaitos perustettiin

1914-2012 Mellilän Isoperän koulu

1915 Loimaan kauppalassa ? 1537 asukasta
Mellilä itsenäistyi

1917 Krekilän mylly rakennettiin tulipalossa tuhoutuneen tilalle, 1971 asti

Teurastamo Loimaalle Lounais-Suomen teurastamon sivipisteeksi
Orisuolle pankki

1918 Mellilään osuuskauppa

1919 Loimaan kirjapaino, joka alkoi painaa Loimaan Lehteä
Loimaan kirjakauppa
Suomen Mylly Oy perustettiin Loimaalle
Mellilään säästöpankki

1920 Karhulan koulu valmistui, Vanha Koulu valmistui

1921 Loimaalle kauppalaoikeudet
Kauhanojan koulu luovutettiin kunnalle

1922 Loimaan kauppala perustettiin
Loimaan ensimmäinen asemakaava, laatija Lille

1925 Loimaan tori siirrettiin nykyiselle paikalle, jossa sijaitsi ennestään Lähetys-yhdistyksen rukoushuone (purettiin 1970-luvun alussa)

1926 Mellilän marttayhdistys, Kauhanojan kouluun sähkövalo

1927 Maamieskoulu perustettiin Kauhanojalle, Vesikosken koulu

1928 Loimaan kunnan talo valmistui Hirvikoskelle

Loimaan rukoushuoneesta tuli kauppalaseurakunnan kirkko
Kaarlo Albinus Sovijärvi Loimaan kirkkoherraksi
Kauhanojan uuden koulun vihkiäiset ja 30-vuotisjuhlat
Loimaan kunnan talo valmistui Hirvikoskelle

1935 Loimaan kauppahallin vihkiäiset (nykyinen kaupungintalo)

1932 Loimaan 4H-yhdistys perustettiin maatalouskerhona
->nuorison harrastus kasvien viljelyyn ja tietojen lisääminen
->palstaviljely, kerhokokoukset, juhlat, kurssit, retket, kilpailut

1935 Loimaan kauppahallin vihkiäiset (nykyinen kaupungintalo)

Loimaalla alkoi lukio-opetus
Mellilän Isoperän koulu
Erkki Kaukainen löysi kotinsa läheisyydestä erikoisen pienen rauduskoivun geenimutaation kautta syntyneen muunnoksen
-> Loimaan koivu

1936 Kauhanojan kylä sähköistettiin

1937 Loimaan kauppahallin sali muutettiin kaksikerroksiseksi liiketilaksi

1941 Kauhanojan kouluun koulukeittola

1945 Alastaron vehnämylly rakennettini – Sarolahden mylly, leipävilja, viljan
kuivatus, siemenviljan pelttaus, jauhotuotteiden myynti, elänrehun jauhaminen omalla osastollaan

1949 Loimaalla Pauli Topi-Hulmi aloitti savitiilien valmistuksen

1949-53 Kanta-Loimaan srk:ssa vihittiin 305 paria avioliittoon, joista 84:ssä toisena osapuolena karjalainen nuori, 12 avioparissa kumpikin karjalaisia
Mellilässä vihittiin 122 paria, 32 ns. seka-avioliittoa, 10 paria kumpikin karjalaisia

1950-l. Loimaan meijeri alkoi ajaa maidot kuorma-autolla Kauhanojalta

1952 Aake Kaarnama suunnitteli Loimaan kunnan vaakunan paaluista ja vehnän-tähkistä, joissa 2 lehteä ja 4 apilaristiä
Professori Eino Vuoren suunnittelema Loimaan kauppalan vaakuna virallisesti käyttöön
Alastaro-seura perustettiin kotiseutuperinnettä vaalimaan

1954 Kauhanojan koulu neljäopettajaiseksi

1955 Ensimmäinen televisiolähetys antennien välityksellä Helsingissä 24.5.
→Loimaalla Maakunnan Sähkö Oy:n ikkunassa

Koskimäen viinitila sai ensimmäisenä Suomessa tilaviinien valmistusluvan

1957 Loimaalla Björkmanin veljekset ostivat torin varrelta tontin, johon rakennettiin makkaratehdas, jonka kuuluisin tuote oli Björkmanin ryynimakkara, jota vietiin jopa Ruotsii

1958 Näköradiolähetykset alkoivat Suomessa, myös Loimaalla
Loimaan kauppahallin kolmas kerros valmistui
Kauhanojan koulu kolmiopettajaiseksi
Loimaan yhteiskoulu muutti nykyiseen paikkaansa upouusiin tiloihin

1961 Loimaan tori vielä sorapintainen
→reunakivetys

1962 Kauhanojan koululla paljastettiin sankaritaulu – 17 sankarivainajaa

1964 Loimaan torille asfalttipinnoite

1965 Kauhanojalla koulukyyditykset alkoivat, Joenperän koulu loppui
Loimaan torin vieressä ollut pesäpallokenttä muutettiin Keskuspuistoksi

1966 Karhulan koulu lakkautettiin
Loimijoen tulvavirtaus yli 500 m3/s
->laajat tulvat

1969 Loimaan kauppalalle kaupunkioikeudet

1970-l. alussa Loimaan torilla ollut Lähetysyhdistyksen rukoushuone purettiin

Käsityöalan oppilaitoksia Suomessa 40, mm. Loimaan naiskutomakoulu

1972 Krekilän myllyn toiminta loppui, kun mylläri Toivo Lindgren sai surmansa auto-onnettomuudessa

1976 Väri-TV-lähetykset alkoivat näkyä Loimaalla, Lapuan patruunatehtaan räjähdys
Peruskoulu Loimaalle
Loimaan kaupungin kirjasto sai käyttöönsä loputkin nyk. kansanopiston tiloista
Björkmanin makkaratehtaan toiminta loppui, koneet myytiin Antti Jokiselle, joka jatkoi makkaran valmistusta Loimaan Mäenpäässä

1979 Naiskuoro Loimaan naislaulajat perustettiin

1980-l. alussa R-kioski Alastarolle ja Punkalaitumelle

1980 Metsämaan kylätoimikunta perustettiin

1984 Loimijoen tulvavirtaus 300 m3/sek

1987 Loimaan teatteri perustettiin, ensiesitys Arto Seppälän käsikirjoittama Viisi naista kappelissa

Risto Heinonen alkoi pyötittää Pyörähuoltoa Satakunnantiellä

1990 Loimaalla Onkijoen kylässä aloitti Suomen ensimmäinen alkutuottajien suoramyyntipaikka

1998 Loimaan kauppatorille kivipinta
Loimaan kaupungin kirjasto nykyisiin tiloihin

2004 Loimaalla Antti Jokinen lopetti Björkmanin ryynimakkaran valmistuksen

2005 Loimaan kaupunki ja Loimaan kunta lakkautettiin ja muodostettiin uusi Loimaan kaupunki, jonka vaakuna on entinen Loimaan kunnan vaakuna
1.6. Suomen maatalousmuseo Sarka avattiin

2009 Loimaan kaupunki, Alastaro ja Mellilä yhdistyivät

2012 Loimaan seutukunta 37 000 ihmistä
Loimaan Hurrikaani-lentopallojoukkue voitti hopeaa lentopallon mestaruusliigassa, kultaa Vammalan lentopallo

2013 Loimijoen tulvassa yli 300 m3/sek

 

 

Kirjallisuus

Joulutarina

2 kommenttia

Kaikki alkoi tuoksuista. Imelä vahva haju tunkeutui kaikkialle ja peitti alleen muut tuoksut. Keittiö tuntui olevan koko talon hermokeskus, jossa häärinä oli kiihkeää useita päiviä. Uuni ja hella hehkuivat kuumina päiväkausia, mikä oli mukavaa. 

Se päivä oli kauhea, kun aamulla aikaisin viskattiin kaikki matot, peitteet ja tyynyt ulos. Kauhean mäiske kuului sisälle asti, kun niitä kuritettiin jollain kepillä. Minua häirittiin koko ajan mölinää pitävällä kauhistuksella, kun yritin nukkua päiväunia. Viimein ne laittoivat minut ulos, missä sain värjötellä pakkasessa.

Eräänä aamuna levisi ihanin ja makoisin tuoksu, joka oli jo aamuyöstä herättänyt voimakkuudellaan. Päivä oli jotenkin erilainen.

Sekin oli kummallista, että kaikki olivat paikalla. He tulivat innostuneina ympäri maata sijaitsevista kodeistaan. Vuoden mittaan he olivat käväisseet, yksin, kaksin tai isommalla porukalla, mutteivät kaikki yhtä aikaa kuten nyt.

Sain paljon huomiota. Taputuksia päälaelle, rapsutuksia ja lenkille lähtijöitä oli koko ajan. Olinkin aivan hurmoksessa. Lauma oli koossa eikä tarvinnut odottaa ikävystyneenä jotain tapahtuvaksi, kuten yleensä.

Aluksi kaikki olivat hyvällä päällä, nauroivat paljon ja juttelivat iloisesti. Jotkut kävivät vielä kaupoissa. Mitä he niistä hakivat, oli epäselvää, koska ostoksia ei näkynyt missään.

Aina välillä joku heistä piiloutui suljetun oven taakse ja huoneesta kuului uteliaisuutta herättävää rapinaa. Lapset olisivat halunneet mennä selvittämään rapinan syytä, mutta heidät häädettiin oven kahvaa vääntelemästä.

Mutta jossain vaiheessa alkoi mennä oudosti. Ilmassa oli jännitystä ja ikään kuin odotusta. Lapset juoksentelivat, kiljuvat ja pieniä tappelunpoikasia oli tuon tuostakin. Minuakin häirittiin, olisin halunnut olla itsekseni. Aikuistenkin äänet muuttuivat kärsimättömiksi.

Saunomisen jälkeen he olivat taas iloisia, vaikka hiukset sojottivat märkinä sinne tänne. Kynttilöitä sytyteltiin, etenkin sen kaapin päälle, missä oli paljon valokuvia kehyksissään. Ihana lämpö lisääntyi.

Viimein he asettuivat tuoksuvia ruokia notkuvan pöydän ääreen. Sain katsella kauempaa enkä pystynyt estämään kuolan valumista. Tuoksut olivat niin monivivahteisia, että nuuskiminen kävi melkein syömisestä. Aina välillä joku lapsista heitti minulle salaa rasvaisen makupalan. Syljen eritys vaan kiihtyi.

He ruokailivat pitkään. Pöydän tyhjentäminen keittiöön kesti ja kesti. Viimein se ruokien laittaja valahti sohvan nurkkaan ja kaappasi pienimmän syliinsä.

Silloin ulkoa kuului lähestyvää kellojen kalkatusta. Ovi lensi auki ja sisään työntyi ryminällä, kilinällä ja kolinalla kummallisiin punaisiin vaatteisiin ja karvoihin verhoutunut hahmo. Pitkä parta peitti kasvot ja ääni oli outoa mörinää. Olio hakkasi kepillä lattiaa ja puhui jonkun Petterin vikuroinnista. Samalla se nosteli pusseja ja säkkejä sisään eteisestä. Jännitys ja kähinä saavuttivat huippunsa. Onneksi isäntä ehti ulkoa takaisin sisälle näkemään tilanteen ja turvaamaan meitä.

Lapset pakenivat vanhempiensa taakse ja pienin pillahti itkuun. Olio olisi halunnut ottaa pienimmän syliinsä ja isompien laulavan. Lapset olivat moisesta aivan kauhuissaan. Vanhin lapsista oli kuitenkin tarkkana ja huomasi, että oliolla oli samanlaiset lapikkaat kuin naapurin sedällä. Kukaan ei kiinnittänyt hänen sanoihinsa mitään huomiota.

Minä säikähdin pahanpäiväisesti. Monet kädet pitivät minua paikoillani ja yrittivät suojella minua. Viimein minut suljettiin toiseen huoneeseen tärisevänä, koska en pystynyt rauhoittumaan.

Olohuoneessa alkoi valtava hälinä. Nimiä huudeltiin. Kiljahduksia, huutoja. Paperien kahinaa taas. Naurua.

Raavin ovea ja minut vietiin pienen tavarapinon luo. Sieraimiini tunkeutui taas tuoksu, viekoittelevin kaikista! Revin kiihkoissani paperin paketin ympäriltä ja upotin hampaani sylki valuen ratisevaan siankorvaan. Ja muistin, mikä tämä juttu oikein olikaan.

Nyt muistin mikä tämä juttu oikein on! Olisipa tämä aina!

Lyhennelmä julkaistu Loimaan Lehdessä  jouluna 2015 ja vuonna 2020 Kuoriutumisia-novellikokoelmassa hieman muutettuna.