Aihearkisto: Mitä nyt

Takatalvi tuli

Viime viikon hurmos vaihtui sitten yöpakkasin ja lumisateeseen. No sehän oli odotettavissa, sanoo pessimisti suupielet mutrussa. Kevät keikkuen tulevi, sanoo optimisti ja peittelee herkimmät kasvinsa, puhaltelee niille lämmintä hiilidioksidipuuroa, lohduttaa että kyllä me tämänkin kestämme. Oli se kuitenkin niin kivaa, kun viime viikolla oli lämmintä. Parempi näin kuin ainainen tasainen elämä.  Ei ole alamäkeä, ellei ole välillä ylämäkeä.

Olen kuitenkin ohimenevästi pohtinut, miten nämä säätilojen heilahdukset ovat vaikuttaneet suomalaiseen perusluonteeseen. Nöyräksi tämä vetää, kun turpiin tulee noin kuvainnollisesti. Luonne lujittuu, kun ei luule itsestään liikoja ja aina palautetaan maan pinnalle armottomalla kädellä. Tiesihän jo Saarijärven Paavo tämän.

Mutta luonto on vahva. Kiertelin puutarhassa ja siellä on viikossa tapahtunut edistystä. Siispä paikallaan on pieni kuvakavalkadi, olkoon mottona kyllä me kesää  kohti menemme.

Yli kymmenen vuotta vanha tai nuori hevoskastanja on tehnyt ensimmäiset kukinnot. Odotan suurella mielenkiinnolla nupujen aukeamista.
Perheomenapuu ei ole vielä tehnyt kuin kolme omenaa viime kesänä, mutta nyt siinä on paljon kukka-aiheita.
Ruokajätekomposti ei ole jäätynyt koko talvena, mikä on täysin poikkeuksellista. Kompostimadot ovat ahkerassa työssä.
Rypyssä olemme me nuorina, mutta odotas kun oikenemme, siliämme, alamme kasvattaa vartta. Valmistaudu piirakan tekoon!
Varis on syönyt munakkaan. Ankara on elon taisto. Valkoisia munia on yleensä kolopesijöillä. Munan värissäkin näkyy tarkoituksenmukaisuus. Tämä taitaa olla sepelkyyhkyn muna, koska sepelkyyhkypari on meidän pihalla vieraillut päivittäin.
Yöllä on ollut pakkasta jopa seitsemän astetta. Harsojen alla on pärjätty, paitsi että viime yönä kolme tainta paleltui. Nämä kasvusäkeissä kasvavat ovat jo niin suuria, että taitavat kestää tämänkin koettelemuksen.
Narsissin herkkyyttä. Nämä saavat joka kevät minut huokailemaan ihastuksesta.

Meillä oli Novellimankelin neljäs tapaaminen ja nyt pidämme kesätauon ja jatkamme elokuun puolivälissä. Meitä on siis seitsemän kirjoittajaa – Kari, Kerkko, Liisa, Maritta, Pirjo, Pirkko ja Virpi – ja tämän kolmen kuukauden aikana olemme saaneet aikaan 78 novellia! Kyllä niistä antologia tulee plus sitten tulevat syksyllä kirjoitetut. Ja  kaikki niin erilaisia. On lyhyitä ja pitkiä. Aiheet vaihtelevat luonnon ja ihmisen pohdinnoista 1950 -luvulla seikkailevaan Karlssoniin, muistoihin sodan jälkeisistä tapahtumista  mitä erilaisimpiin kuvauksiin ihmiselon varrelta. Uskon, että jokainen löytää mielinovellinsa tästä runsaudesta.

Kari Helin teki Novellimankelille oman logon

Tulppaaniaika

Kauppareissulla keltaiset tulppaanit loistivat auringon väreissä ja nyt kotona keräävät katseeni aina keittiöön mennessäni. Varma alkava kevään merkki Runebergin torttujen ohella.

Runebergin päivä pysyy paikoillaan vuodesta vuoteen, mutta laskiaista saa tänä vuonna odottaa maaliskuun puolelle ja pääsiäistä huhtikuun loppuun. Riittäneekö lunta Lapissa pääsiäisen viettäjille?

Savu tupruaa naapurin piipusta. Puut heiluvat kovassa etelätuulessa, joka toi meille lämpimän aallon – plussan puolella ollaan. Vettä sataa. Naapurin katolta lähti iso lumivyöry alas. Hyvä niin, sillä kattoja on romahdellut, ihan tuossa meidän lähelläkin kiviveistämöllä.

Hanget pehmenevät. Autolla pihalta lähtiessä pyörät uppoavat syvään sohjoon. Kolalle olisi taas töitä. Harmaa on ulkona päivän väri, onkohan kaksi kertaa  näkynyt aurinko tänä vuonna. Joelle on tullut ruskeaa vettä jään päälle, hiihtämään ei ole asiaa.

Kävin Kinemassa katsomassa Klaus Härön ohjaaman elokuvan  Tuntematon mestari.

Olipa mukava elokuvakokemus. Perinteistä kerrontaa, aika perinteinen tarina, tavallaan yllätyksetön, mutta tällaisia tarinoita on kiva katsoa. Ei tarvitse tuntea ällötyksen sekaista ahdistusta murhien ja ruumiiden pilkkomisten äärellä. Tietenkin tarinassa on myös pahis, niinkuin tahtoo olla oikeassa elämässäkin. Rahan ahneus saa pahikset toimimaan.

Näyttelijäsuoritykset olivat hyviä. Pääosan esittäjä Heikki Nousiainen oli myös Härön Postia pappi Jakobille -elokuvassa pääosassa. Nuori Amos Brotherus teki hyvän roolityön eikä muissakaan näyttelijöissä ole vikaa. Taitavaa työtä. Suosittelen.

Mieli siirtyy aina välillä tulevan kesän viljelyksiin. Milloin laitoinkaan viime vuonna tomaatin siemet itämään, olikohan se maaliskuu.  En siis vielä kaiva multapussia ja istutuslaatikoita esille. Nyt muistan, näin viime yönä unta multapussista, lattialle valui multaa…

Olen miettinyt viime viikot Kolmas tanssi -romaanisuunnitelmaani. Alitajunta on tehnyt koko ajan hiljaista työtään. Juoni on muhinut ja pintaan on pulpahdellut uusia käänteitä.

Eilen uutisissa ja tänään lehdissä kerrottiin, että Sodankylän Tankavaarasta on löytynyt Lapin ensimmäinen timantti. Emäkalliota aletaan etsiä.

Turun Sanomat  kertoi, että helmiä ja jalokiviä on etsitty Lapista jo 1600-luvulla. Tuohon aikaan ne olivat kultaa arvostetumpia ja himoitumpia. 1800-luvun lopulla maailmankuulu merenkulkija A. E. Nordenskiöld oli tutkimuksissaan mielestään havainnut pieniä timantteja Ivalojoelta ja Paatsjoelta keräämistään vaskausupista eli raskaita mineraaleja sisältävästä rikastusjäämästä. Löytöjä ei ole pystytty myöhemmin varmistamaan.

Kullanhuuhdonnan yhteydessä on aiemminkin löydetty jalokiviä pääasiassa Lemmenjoen alueelta: rubiini, safiiri, tähtikorundi (Lapin Tähti), jalozirkoni ja jalokrysoberylli. Jokainen niistä oli jalokivilaatuisena ensimmäinen Suomesta tavattu.

Sain tästä löydetystä timantista uuden vivahteen käsikirjoitukseen, etenkin kun Nordenskjöld oli löytänyt mielestään timantteja Paatsjoelta. Niitä siis saattaa siellä kirjan tapahtumapaikoilla olla odottamassa löytäjäänsä ihan oikeastikin.

Orkideat yllättivät. Kukkivat pimeimmän ajan väistyessä hitaasti kevättä kohti. Ällistystä herättävät erilaiset kukat, toiset vaaleammat, toisen tummemman violetit. Ovat samasta tuppasta jaetuista kasveista. Mutaatio?

Näinä päivinä

Joka päivä teen lumitöitä. Kevyttä pakkaslunta on helppo pukata yhä ylemmäs kohoaviin kasoihin. Samalla teen huomioita naapurin kissan aamureiteistä. Se näyttää tekevän samat kierrokset. Lintulaudalla se käy jopa useamminkin, jälkiä on monissa jonoissa tai sitten asialla on ollut toisen naapurin kissakin.  Siis kaksi kissaa.

Lintulaudan kautta käy kissojen tie

Auton alla on koko lumipeite täynnä pieniä lintujen varpaanjälkiä. Siellä taitaa olla lämmintä automatkojen jälkeen tai lohkolämmittimen käytön aikana. Ja se sirkutus! Se on musiikkia korvilleni. Pakkasennätys oli muuten meillä -32 astetta maanantai-tiistaiyönä.

Katsekontakti tuijassa majailevan pikkuvarpusen kanssa

Sisällä vintin ikkunasta tuijottelimme toisiamme pitkään. Aurinko loi välkehtiviä läikkiä lumelle. Ei tämän hienompaa talvipäivää voi olla.

Meeting point

Marjaomenapuun (Malus baccata var. Manzuriata, Aarno Kasvin idästä tuoma puu) ympärillä tapahtuu öisin jotain kummaa. Rusakkojen bileet ilmeisesti. Jäljet lisääntyvät joka yö. Muu hanki on melkein koskematon.  Puuta ei ole kuitenkaan syöty. Se onkin täynnä teräviä okaita. Sain kesällä uuden jakauksen, kun ruohoa leikatessani menin oksien alta.

Mariza Palmroth Hittikavalkadissa Hirvihovissa 24.1.2019

Torstaina kävin Zata -naisten kanssa Hirvihovissa kuuntele-massa Hittikavalkadia. Se oli valmistettu monien tahojen yhteistyönä ja kertoo osaltaan Loimaalla niin helposta yhdessä tekemisestä, ja etenkin  kulttuuritekemisestä.

Ja kyllä Loimaalla on lahjakkaita nuoria ja vähän iäkkäämpiäkin muusikkoja! Esiintymässä oli useita erittäin hyviä laulajia. Housebandi oli myös erittäin ammattitaitoinen.

Hyviä laulajia oli siis useita, mutta kaiken huippu oli vain 15 -vuotias Mariza Palmroth, joka esitti Jenny Vartiaisen laulun ja käsittämättömän hienon version Adelen kappaleesta. Häntä voisi kuunnella kokonaisen konsertin verran! Toivottavasti sellainen tilaisuus vielä tulee.

Kävin myös elokuvissa katsomassa luontoelokuvan Ailo – pienen poron suuri seikkailu.

Elokuvaa oli kuvattu mm. Posiolla ja olinkin tunnistavinani tuttuja paikkoja, mm. tykkymetsät Sirviön eteläpuolella. Olen siellä käynyt itsekin kuvaamassa tykkypuita. Luontoelokuvia on aina hienoa katsoa. Ihmettelin, missä ovat saaneet kuvattua naalipoikuetta, jossa oli seitsemän pentua. Tietääkseni naali ei ole pesinyt Suomessa moneen kymmeneen vuoteen.

Samoin ahman ja suden metsästyskohtaukset olivat erikoisia. Niitä ei kovin usein elokuvissa näe. Etenkin kun niissä näytti juoksevan Ailu eli elokuvan päähenkilö.

Otin Vuotos -kirjani käteeni. Viime viikon julkaisuni jälkeen kirja on pyörinyt mielessäni. Luin joitakin sivuja ja taidan lukea kirjan kokonaan uudelleen.  Tähän loppuun laitan kirjavinkkaukseksi pätkän Vuotos -kirjasta. Käypä kirjastossa lainaamassa, ellei Sinulla sitä vielä ole.

17 Mettällä

Aurinko vaipui metsänrajaa kohti ja alkoi hämärtää. Nuotion hehku voimistui illan pimetessä. Koirat makasivat jalat nytkähdellen unissaan Heikin lähellä. Yksinäinen linnun huuto kajahti metsästä, toinen vastasi. Kauempana näkyi liikettä. Porotokka oli matkalla yöpymispaikalleen. Nuotio rätisi. Heikki lisäsi kuivan oksanpätkän, kipinät suhahtivat ylöspäin. Makkaran maku viipyi kitalaessa. Sinappihippunen sai nenän makunystyt kirahtamaan.
-Onkohan kohvia vielä, Heikki puheli itsekseen. Luikku kohotti päätään, pudotti poskensa sitten maahan, kaikki kunnossa.
Tuulenvire toi etelästä terveiset. Heikin mieli täyttyi surumielisyydellä. Auringonlasku, metsä, tuuli, kaipuu, salojen laajat tuntemattomuudet, kaiho. Heikki nielaisi palan kurkustaan. Onni voi olla näin surullista.

Tammikuu on talvikuu

Talvipäivät seuraavat toisiaan. Lunta sataa. Puut kuorruttuvat valkoisella kiteytyneellä vedellä, niin raskaasti, että taipuvat pihatielle ja kutittelevat auton kattoa. Puistelen lumia pois.

Kasvihuoneen katoltakin pudottelen lumia. Saappaan varresta luikahtaa lumimöykky nilkkaan. Tuntuupa kirpeältä.

Tein lumitöiden päätteeksi maanantaina pihalle lumilinnan. Kolasin vähän kosteaa lunta ja se kiertyi rullalle kolassa. Odotan, mitä lapsenlapset sanovat linnasta viikonloppuna. Jos tulee suojakeli, kohotamme seiniä.

Lumilinna talvella, kesällä katoksen varjossa vietetty levähdyshetkiä keskipäivällä, ilta-auringossa syöty ja nautiskeltu kesäantimia

Olemme saaneet kunnon talven. Joki jäätyi jo ennen joulua niin, että miesväki on käynyt jäällä hiihtämässä ja kylän  lapset luistelemassa.  Ilma ei  ole lämmennyt niin paljoa, että sulamisvedet olisivat värjänneet jään pintaa ruskeaksi ja lumimoskana estänyt hiihtämisen. Maisema on kuin postikortti.

Lintulaudalla käy kova tohina. Suuri pikkuvarpusparvi sirkuttaa kuin viimeistä päivää. Käpytikka käy nokkimassa talitankoa ja mustarastas hyppelee maassa etsimässä pudonneita siemeniä. Tiaiset ovat vähemmistönä. Välillä käy humahdus, kun koko sakki lehahtaa ilmaan ja katoaa kuusien uumeniin. Hetken päästä takaisin, kun mitään vaarallista ei näy enää. Syytä onkin varoa, sillä olemme nähneet kaksi  kertaa varpushaukan fileoimassa punatulkkua. Lintupöntöt ovat näin talvella asumiskäytössä.

Suuri pikkuvarpusparvi ruokailee sovussa käpytikan, tinttien ja mustarastaan kanssa

Sisällä ilokseni kaamoksen keskellä orkidea alkoi kukkia. Joulukaktuskin työnsi runsaan kukinnan jälkeen vielä yhden kukan. Toinen orkidea työntää hitaasti, niin hitaasti nuppuja. Se  kukkinee sitten, kun tämä valkoinen lopettelee.  Mieleen välähtää, että puolentoista kuukauden päästä voi jo laittaa tomaatinsiemenet itämään. Aika aika aika…

Ihmettelen myös minisyklaamia, joka on kukkinut monta vuotta. Nytkin se työntää uusia lehtiä terhakkaana valoa kohti. Kohta tulee varmaan kukkanuppuja lehtien joukkoon.

Minisyklaamin minilehtiä

Sain joululahjaksi  Olli Jalosen Finlandia -voittokirjan Taivaanpallo. Luepa Kulttuuri – Kirjallisuus – Luettua -sivulta mitä koin.

Nyt luen Yuval Noah Hararin aivan uunituoretta kirjaa 21 oppituntia maailman tilasta.

Ehkäpä ensi viikolla olen sen lukenut. Vaikuttaa niin mielenkiintoiselta pohdiskelulta, että taidan sitäkin lukea päivisin.

Loimaa

Nonnii. Vuosi on korkattu ja huomenna on jo loppiainen. Olen pysytellyt kotona viettäen pirttipäiviä. Ulkona olen sentään joka päivä käynyt, lehden hakemassa aamupäivällä ja eilen sentään lumitöissäkin.

Mutta on ollut rentouttavaa vaan olla, tehdä mitä mieli tekee ja olla tekemättä mitään. Jotain olen sentään värkännyt, juuri sitä mitä  milloinkin on haluttanut. Sain valmiiksi harmaa-valkoisen lahja-sydämenlämmittimen.  Värityksiä, lapasen aloitus. Käytiin me kylässäkin kakkua ynnä muita  herkkuja nauttimassa keskustelujen lisäksi.  Seitsemän sinettiä katsoin tekemättä mitään, imin vaikutelmia kuvailmaisusta, jotka 1970 -luvulla teki minuun valtavan suuren vaikutuksen.

Muutaman päivän vietin postimerkkejä lajitellessa. Sain aika paljon uusia merkkejä, jotka lajittelin kansioihini. Lisäksi keräsin kaksoiskappaleet pois ja tarjoan niitä halukkaille. Kylläpä tämä tuntuu aika oudolta toiminnalta, mutta sopii hyvin pirttipäivien tuherrukseen.

Luin Kati Tervon kirjan Sukupuu. Luettua -sivulla on muutama sana kirjasta. Lisäksi olen lukenut Beaivvi mánát -tietokirjan, jossa on monipuolisesti kerrottu saamelaisuudesta  monelta eri kantilta. Ainoa haitta on, että kirja on vuodelta 2000. Eli tiedot  ovat 20 vuoden takaa. Mutta osa tiedoista ei vanhene koskaan.

Huomenna alkaa sitten taas muualla ramppaaminen. Loimaan Taidetalolla on iltapäivällä  Loimaan Jaakola Seuran perinteinen Loppiaiskonsertti, jonka järjestelyissä  olen mukana.

Vuoden ensimmäisenä päivänä Loimaan kaupunki täytti 50 vuotta. Sen kunniaksi poimin tuolta Historia -sivuston aikajanasta Loimaata koskevia vuosilukuja. Ne alkavat vasta 1400 -luvulta eli 606 vuotta sitten. Paljon on vettä virrannut Loimijoessa ja seutu muuttunut perusteellisesti.

Huvitti lukuja poimiessani, että possunmakkaran valmistuksesta on monta mainintaa. No, olen jonkun artikkelin lukenut ja siitä siirtänyt luvut aikajanaan. Kyseessä ei siis todellakaan ole mikään tieteellinen tutkimus, vaan aivan harrastelijan tekemä tiedosto, jossa on mitä eteen on tullut.

Historia -sivulla on myös tekstiä Loimaasta, jos kiinnostaa. Ja muustakin. Ja vuosilukujakin on vaikka mistä, vaikka omasta syntymävuodesta.

Vuosilukuja Loimaan seudusta:

1413 Loimijoessa ollut ensimmäinen mylly
Varhaisin kirjallinen merkintä Loimaasta: kihlakunnantuomari antanut tuomion Ilolan ja Männistön kylien myllyvuoroista

1420-l. Loimaan srk perustettiin

1439 Vanhin Loimaan srk:n ikää  ilmaiseva asiakirjatieto Turun tuomiokirkon Mustassa kirjassa maininta piispa Maunu Tavastin toiminnasta: ”Loymeiokj kirkio” – Lomaan kirkko ja srk olivat siis olemassa Loimaan hallintopitäjä

1500-l. Keihäskoskella yksi Yläneen viidestä puromyllystä

1511 Loimijoen ja Tulkinojan muodostamalle niemekkeen vieressä Oripäästä Loimaan läpi Hämeeseen vievällä ikivanhalla tiellä silta joen yli
->->niemekkeelle kirkko

1517 Kauhanojan Eksyssuolle eksyy ja menehtyy kaksi lasta, tyttö ja poika

1540-l. Loimaalla kirkkoherrana Hannu (Hans)

1542 Loimaalla mainitaan olleen esi kerran lukkari

1542-43 Loimaan kirkko rakennettiin, suorakaiteen muotoinen, torni, basilikatyylinen puukirkko
->Vanhankirkon töykkä

1556 Keihäskosken ja Pramilan tilat mainitaan ens. kerran ruotsalaisen oikeuden voiveroluetteloissa – uudiskyliä, joissa viljaveron sijasta kannettiin voiveroa, koska seutu sopi karjanhoitoon paremmin kuin viljanviljelyyn

1586 Vesikosken mylly – Suur-Loimaalla 44 myllyä

1615 Kauhanojalla Sakkisten talo jaettiin Sakkiseen
->Jaakola ja Puntoon
->Kylä-Punto, Mäki-Punto

1631 Tarkastuskirjassa mainitaan Kauhanojan kylän metsien olevan hyviä kaikkiin tarkoituksiin; metsää on myös kaskettu
1631-39 Loimaan srk:n ens. kirkkoväärti Johan Sipinpoika Juonikka
Majanojan kylästä
1631 Loimaan kirkontilit alkavat

1654 Loimaalla 1061 henkeä

1645-46 Loimaan kirkko maalattiin sisältä

1650 tai 1653 Kauhanojalla tuhoisa tulipalo, vain 2 pihaa säilyi
->kuudennusmiehet määrättiin suorittamaan paloapurajojen kanto Loimaan, Huittisten, Euran, Eurajoen, Ulvilan, Säkylän ja Kokemäen pitäjistä

1667 Loimaan kirkon tileissä ens.maininta Sipi- unilukkarista

1680 Alastaron kappeli

1688 Alastarolle oma pappi

1740 Virttaalle kyläläisten rakentama ja ylläpitämä saarnahuone
Orisuo mainitaan ens. kerran kun Loimaan rajan sovittiin kulkevan suoraan Orisuon ja Seikunmaan läpi

1750-l. Alkaen Kauhanojan kylässä seppä

1751 Loimaan vanhan kirkonviimeinen jumalanpalvelus 21.4.
->alettiin purkaa seuraavana päivänä (rappeutunut)
->aidan ensimmäiset osat tehtiin
Loimaan srk päätti uuden kirkon rakentamisesta 21.4.
->11.8. ens. jumalanpalvelus uudessa kirkossa (puolivalmis),
rakentaja kirkonrakennusmestariHenrik Kattil, palkkioina, kyytirahoina ja päivärahoina 700 kuparitaalaria

1769 Hunnaan maalaistalo Alastaron Vännintiellä rakennettiin ->kotiseutumuseo

1770 Kauhanojalla Sipilän rustholli nr 27 jaettiin veljesten kesken->Sipilä ja Loimala

1777 Metsämaan puukirkko valmistui

1783 Keihäskosken varhaisin isojakokartta

1790 Kauhanojalla Jaakolan rustholli nr 8 jaettiin veljesten kesken
->Kylä-Jaakola, torppaLevo
->Korpi-Jaakola (Pohjan tila), torpat Juhola, Kantola, Vastamäki

1800-l Kauhanojalla arkkusilta, 5 arkkua, 60 m

1818 Mellilässä 1966 asukasta

1825 Loimaan Peränkulmalle (lounaiskulman Isonperä ja Vähänperä) rakennettiin kirkko Loimaan vanhan kirkon piirustusten mukaan Mellilässä saarnahuone

1827 Virttaan kirkon viereen ”hautaustarha” lahjoituksena Thomas Thomaksenpojalta Tuomolalta

1836 Loimaan vanha kirkko Oripääntien varrelta siirrettiin Kanta-Loimaan kirkon paikalle

1800-l. Puoliväli Kauhanojalla Loimala, Heikkilä, Sakkinen ja molemmat Martit omistivat myllyn Kuusjoen rannassa

1858-65 Fredrik Hertzberg Loimaan kirkkoherrana
->ens.kiertokoulut ja seurakunnallinen lainakirjasto Loimaalle

1860-l. Kauhanojalla kievari kiersi eri taloissa

1862 Loimaalla kiertokoulu

1865 Metsämaa itsenäistyi
Loimaan-Pöytyän säästöpankki aloitti maakunnan ensimmäisenä
säästöpankkitoiminnan Oripään Brötilän talossa (Uotila)

1869 Ensimmäinen kuntakokous Loimaalla
Alastaron kunta itsenäistyi

1869-1900 Antero Varelius Loimaan kirkkoherrana
->ens. kuntakokouksen esimies
->vaadittiin kunnan viranomaisille ja yksityisille henkilöille lähetetyissä virkakirjeissä käyttämään suomenkieltä

1873-2012 Loimaan vanhin koulu, Vesikosken koulu ->Vanha Koulu

1875 Ylistaron kulmakunnan Vesikosken koulu perustettiin

1876 Turku-Toijala-rautatie, Loimaan asema

1877 Virttaan koulu

1879 Metsämaan koulua alettiin rakentaa
Loimaan asemanseudulle kievari
->Kauhanojan kievari lakkautettiin

1880 Mellilän ensimmäinen koulu, Pesäsuon koulu valmistui

1881 Metsämaan koulu, Kojonkulman koulu

1885 Hirvikosken koulu, Mellilän asema

1886 Kanta-Loimaan kirkko paloi osittain

1888 Loimaan kirkko paloi 10.8. salaman iskusta

1891 Loimaan uusi kirkko vihittiin 18.11.
Loimaan maalaiskunnan mahtimiehet, apteekkari G.W. Norrman, rusthollari Kaarlo Talonen-Hulmi, tilallinen Israel Mikkola ja kauppias J.G. Winberg hakivat senaatilta lupaa kauppatorin perustamiseen Mikkolan luovuttamalle maa-alueelle Loimaalla rautatien itäpuolelle, nyk. Työväenopiston viereen

1894 Niinijoen koulu,Loimaan seutu sai ens. maalaiskirjeenkantajat

1896 Haaran koulu

1897 Kauhanojan koulu

1899 Loimaan torille pinnoitukseen junalla 23 vaunulastia hiekkaa Humppilasta

1900-06 Emil Joakim Savolin Loimaan kirkkoherrana

1900 Loimaan kauppalassa 550 asukasta

1902 Niinijoen osuuspankki perustettiin

1904 Mellilään osuusmeijeri

1906 Ensimmäinen piirieläinlääkärin virka Loimaalla

1907-17 Kristian Sjöblom Loimaan kirkkoherrana
->alkoi ajaa diakonissan saamista
1908 Ensimmäinen kunnanvaltuuston kokous Loimaalla
Vesikoskella Naulatehdas rakennutti ens. padon Loimijoen yli

1909 Loimaan yhteiskoulu perustettiin (5-luokkaisen reaalikoulun
lukusuunnitelma)

1910-l. Alku Kari Björkman alkoi tehdä Loimaalla makkaraa

1910 Loimaan ensimmäinen auto Frans Heikkilällä
Ypäjänkylä ja Mannistenkylä muodostivat Ypäjän kunnan
Loimaalla 708 torppaa eli yli kaksinkertainen määrä taloihin (305) verrattuna

1911 Orisuolle koulu
Keihäskoskelle koneosuuskunnalle yhteinen hevosvetoinen niittokone ja haravakone
->myös pienet tilat saivat vuokrata

1912 Loimaan rukoushuone rakennettiin

1914 Mellilään osuuskassa, Sallilan Sähkölaitos perustettiin

1914-2012 Mellilän Isoperän koulu

1915 Loimaan kauppalassa ? 1537 asukasta
Mellilä itsenäistyi

1917 Krekilän mylly rakennettiin tulipalossa tuhoutuneen tilalle, 1971 asti

Teurastamo Loimaalle Lounais-Suomen teurastamon sivipisteeksi
Orisuolle pankki

1918 Mellilään osuuskauppa

1919 Loimaan kirjapaino, joka alkoi painaa Loimaan Lehteä
Loimaan kirjakauppa
Suomen Mylly Oy perustettiin Loimaalle
Mellilään säästöpankki

1920 Karhulan koulu valmistui, Vanha Koulu valmistui

1921 Loimaalle kauppalaoikeudet
Kauhanojan koulu luovutettiin kunnalle

1922 Loimaan kauppala perustettiin
Loimaan ensimmäinen asemakaava, laatija Lille

1925 Loimaan tori siirrettiin nykyiselle paikalle, jossa sijaitsi ennestään Lähetys-yhdistyksen rukoushuone (purettiin 1970-luvun alussa)

1926 Mellilän marttayhdistys, Kauhanojan kouluun sähkövalo

1927 Maamieskoulu perustettiin Kauhanojalle, Vesikosken koulu

1928 Loimaan kunnan talo valmistui Hirvikoskelle

Loimaan rukoushuoneesta tuli kauppalaseurakunnan kirkko
Kaarlo Albinus Sovijärvi Loimaan kirkkoherraksi
Kauhanojan uuden koulun vihkiäiset ja 30-vuotisjuhlat
Loimaan kunnan talo valmistui Hirvikoskelle

1935 Loimaan kauppahallin vihkiäiset (nykyinen kaupungintalo)

1932 Loimaan 4H-yhdistys perustettiin maatalouskerhona
->nuorison harrastus kasvien viljelyyn ja tietojen lisääminen
->palstaviljely, kerhokokoukset, juhlat, kurssit, retket, kilpailut

1935 Loimaan kauppahallin vihkiäiset (nykyinen kaupungintalo)

Loimaalla alkoi lukio-opetus
Mellilän Isoperän koulu
Erkki Kaukainen löysi kotinsa läheisyydestä erikoisen pienen rauduskoivun geenimutaation kautta syntyneen muunnoksen
-> Loimaan koivu

1936 Kauhanojan kylä sähköistettiin

1937 Loimaan kauppahallin sali muutettiin kaksikerroksiseksi liiketilaksi

1941 Kauhanojan kouluun koulukeittola

1945 Alastaron vehnämylly rakennettini – Sarolahden mylly, leipävilja, viljan
kuivatus, siemenviljan pelttaus, jauhotuotteiden myynti, elänrehun jauhaminen omalla osastollaan

1949 Loimaalla Pauli Topi-Hulmi aloitti savitiilien valmistuksen

1949-53 Kanta-Loimaan srk:ssa vihittiin 305 paria avioliittoon, joista 84:ssä toisena osapuolena karjalainen nuori, 12 avioparissa kumpikin karjalaisia
Mellilässä vihittiin 122 paria, 32 ns. seka-avioliittoa, 10 paria kumpikin karjalaisia

1950-l. Loimaan meijeri alkoi ajaa maidot kuorma-autolla Kauhanojalta

1952 Aake Kaarnama suunnitteli Loimaan kunnan vaakunan paaluista ja vehnän-tähkistä, joissa 2 lehteä ja 4 apilaristiä
Professori Eino Vuoren suunnittelema Loimaan kauppalan vaakuna virallisesti käyttöön
Alastaro-seura perustettiin kotiseutuperinnettä vaalimaan

1954 Kauhanojan koulu neljäopettajaiseksi

1955 Ensimmäinen televisiolähetys antennien välityksellä Helsingissä 24.5.
→Loimaalla Maakunnan Sähkö Oy:n ikkunassa

Koskimäen viinitila sai ensimmäisenä Suomessa tilaviinien valmistusluvan

1957 Loimaalla Björkmanin veljekset ostivat torin varrelta tontin, johon rakennettiin makkaratehdas, jonka kuuluisin tuote oli Björkmanin ryynimakkara, jota vietiin jopa Ruotsii

1958 Näköradiolähetykset alkoivat Suomessa, myös Loimaalla
Loimaan kauppahallin kolmas kerros valmistui
Kauhanojan koulu kolmiopettajaiseksi
Loimaan yhteiskoulu muutti nykyiseen paikkaansa upouusiin tiloihin

1961 Loimaan tori vielä sorapintainen
→reunakivetys

1962 Kauhanojan koululla paljastettiin sankaritaulu – 17 sankarivainajaa

1964 Loimaan torille asfalttipinnoite

1965 Kauhanojalla koulukyyditykset alkoivat, Joenperän koulu loppui
Loimaan torin vieressä ollut pesäpallokenttä muutettiin Keskuspuistoksi

1966 Karhulan koulu lakkautettiin
Loimijoen tulvavirtaus yli 500 m3/s
->laajat tulvat

1969 Loimaan kauppalalle kaupunkioikeudet

1970-l. alussa Loimaan torilla ollut Lähetysyhdistyksen rukoushuone purettiin

Käsityöalan oppilaitoksia Suomessa 40, mm. Loimaan naiskutomakoulu

1972 Krekilän myllyn toiminta loppui, kun mylläri Toivo Lindgren sai surmansa auto-onnettomuudessa

1976 Väri-TV-lähetykset alkoivat näkyä Loimaalla, Lapuan patruunatehtaan räjähdys
Peruskoulu Loimaalle
Loimaan kaupungin kirjasto sai käyttöönsä loputkin nyk. kansanopiston tiloista
Björkmanin makkaratehtaan toiminta loppui, koneet myytiin Antti Jokiselle, joka jatkoi makkaran valmistusta Loimaan Mäenpäässä

1979 Naiskuoro Loimaan naislaulajat perustettiin

1980-l. alussa R-kioski Alastarolle ja Punkalaitumelle

1980 Metsämaan kylätoimikunta perustettiin

1984 Loimijoen tulvavirtaus 300 m3/sek

1987 Loimaan teatteri perustettiin, ensiesitys Arto Seppälän käsikirjoittama Viisi naista kappelissa

Risto Heinonen alkoi pyötittää Pyörähuoltoa Satakunnantiellä

1990 Loimaalla Onkijoen kylässä aloitti Suomen ensimmäinen alkutuottajien suoramyyntipaikka

1998 Loimaan kauppatorille kivipinta
Loimaan kaupungin kirjasto nykyisiin tiloihin

2004 Loimaalla Antti Jokinen lopetti Björkmanin ryynimakkaran valmistuksen

2005 Loimaan kaupunki ja Loimaan kunta lakkautettiin ja muodostettiin uusi Loimaan kaupunki, jonka vaakuna on entinen Loimaan kunnan vaakuna
1.6. Suomen maatalousmuseo Sarka avattiin

2009 Loimaan kaupunki, Alastaro ja Mellilä yhdistyivät

2012 Loimaan seutukunta 37 000 ihmistä
Loimaan Hurrikaani-lentopallojoukkue voitti hopeaa lentopallon mestaruusliigassa, kultaa Vammalan lentopallo

2013 Loimijoen tulvassa yli 300 m3/sek

 

 

Vuodesta 2018 vuoteen 2019

Vuodelle 2018 on käynyt kuten noille tulppaaneille – aikansa kukoistettiin, levitettiin iloa ja kauneutta ympäristöön, mutta viimein kaikki loppuu. Tosin kuihtunutkin voi olla  kaunis.

Syksy huipentui jouluun, joka on nyt ohi. Tänään vietämme vanhan vuoden loppumista ja uuden alkamista.

Mieli palaa menneeseen vuoteen. Se oli hyvä. Ehdoton huipennus oli keväinen Toinen -näytelmä Loimaan teatterissa. Oli sanomattoman tyydyttävää nähdä kirjoittamansa tarina näyttämöllä niin hyvin oivallettuna ja esitettynä. En voi koskaan olla tarpeeksi kiitollinen koko Toinen -työryhmälle. He kaikki antautuivat täysillä tarinan esittämiseen. Vielä kerran kiitos heille! Rakastan heitä! Ja rakastan myös yleisöä, kaikki näytökset olivat loppuunmyytyjä ja jotkut kävivät katsomassa kaksi kertaa tai tulivat toiselta puolelta Suomea tai ulkomailtakin. Love you!

Samalla ilmestyi Toinen -tarina kirjana. Kirjassa tarina on kerrottu laajempana. Kannattaa lukea. Kirjakin on tämän vuoden huippujuttuja.

Muita huippuja oli Mylly -kuunnelman taltiointi ja esitys Alastaron vehnämyllyllä ja Norjan vierailu.

Vuosi 2018 oli lisäksi varsinainen rakkauden vuosi. Lähipiirini osallistui seitsemään häätapahtumaan!  Kaksi vauvaakin syntyi sukuihin.

Paljon muutakin hyvää tapahtui. En nyt luettele aivan kaikkea, mutta tämä oli hyvä vuosi, tämä 2018.

Vaikka maailmantilanne on sekava… On tullut mieleen, että olenko saanut elää poikkeuksellisen pitkän rauhan kauden. Mutta sitten muistan että kaikki on sinikäyrää – alas, ylös, alas, ylös. Kaikki muuttuu koko ajan. Uskon kuitenkin, että ihmiskunta kokonaisuutena on mennyt ja menossa parempaan suuntaan. Nykyinen reaaliaikainen tiedonvälitys koko maapallon tapahtumista luo jonkinlaisen suurennoksen tapahtumista. Ehkä kaikelle tälle pahalle tulee vastaisku – pysyvämpää hyvää.

Kesä oli kuuma, lunta saatiin ennen joulua niin, ettei parempaa joulumaisemaa voi toivoa. Syksyllä ihmiset heräsivät ilmastonmuutokseen ihan tosissaan. Itse olen siitä kuullut jo 1970 -luvulla luennoilla. Siellä ennustetut asiat ovat ikävä kyllä alkaneet toteutua. Säätilat alkoivat mielestäni muuttua 1980 -luvulla siten, että ääripäät lisääntyivät ja muutokset nopeutuivat.

Tämä vuosi jää mieleen myös siitä, että viimein sain nämä kotisivut julkaisukuntoon. On mukavaa kirjoittaa. Ja on mukavaa kun sanojani luetaan.

Kolmas tanssi -romaani on kitisten lähtenyt liikkeelle. Ensi askelia tapaillaan, vartalo huojuu heikosti, kädet liikahtelevat. Odotan ryöpsähdystä, se tapahtunee ensi vuonna, kun teksti alkaa vyöryä ja tarina syventyä.

Lisäpotkua haen kesällä Koillis-Lapista ja Varangista. Sitä atmosfääriä aion mennä aistimaan taas.

Ensi vuonna on tiedossa myös Novellimankeli. Alamme tutun porukan kanssa kirjoittaa novelleja. Pari uutta kirjoittajaa tulee mukaan. On Loimaan kaupungin juhlavuosi. Jospa saamme syksyllä antologian valmiiksi… Kiirettä emme pidä, ellei ensi syksynä niin sitten sitä seuraavana.

Paljon on tänä vuonna tapahtunut ja paljon tapahtunee ensi vuonna. Vielä kuusi ja puoli tuntia tätä vuotta. Kiitän kaikkia lukijoita tästä vuodesta. Tavataan – ja luetaan – ensi vuonna! Olkoon se hyvä meille kaikille!

Hyvää uutta vuotta!

 

 

Joulutarina

Kaikki alkoi tuoksuista. Imelä vahva haju tunkeutui kaikkialle ja peitti alleen muut tuoksut. Keittiö tuntui olevan koko talon hermokeskus, jossa häärinä oli kiihkeää useita päiviä. Uuni ja hella hehkuivat kuumina päiväkausia, mikä oli mukavaa. 

Se päivä oli kauhea, kun aamulla aikaisin viskattiin kaikki matot, peitteet ja tyynyt ulos. Kauhean mäiske kuului sisälle asti, kun niitä kuritettiin jollain kepillä. Minua häirittiin koko ajan mölinää pitävällä kauhistuksella, kun yritin nukkua päiväunia. Viimein ne laittoivat minut ulos, missä sain värjötellä pakkasessa.

Eräänä aamuna levisi ihanin ja makoisin tuoksu, joka oli jo aamuyöstä herättänyt voimakkuudellaan. Päivä oli jotenkin erilainen.

Sekin oli kummallista, että kaikki olivat paikalla. He tulivat innostuneina ympäri maata sijaitsevista kodeistaan. Vuoden mittaan he olivat käväisseet, yksin, kaksin tai isommalla porukalla, mutteivät kaikki yhtä aikaa kuten nyt.

Sain paljon huomiota. Taputuksia päälaelle, rapsutuksia ja lenkille lähtijöitä oli koko ajan. Olinkin aivan hurmoksessa. Lauma oli koossa eikä tarvinnut odottaa ikävystyneenä jotain tapahtuvaksi, kuten yleensä.

Aluksi kaikki olivat hyvällä päällä, nauroivat paljon ja juttelivat iloisesti. Jotkut kävivät vielä kaupoissa. Mitä he niistä hakivat, oli epäselvää, koska ostoksia ei näkynyt missään.

Aina välillä joku heistä piiloutui suljetun oven taakse ja huoneesta kuului uteliaisuutta herättävää rapinaa. Lapset olisivat halunneet mennä selvittämään rapinan syytä, mutta heidät häädettiin oven kahvaa vääntelemästä.

Mutta jossain vaiheessa alkoi mennä oudosti. Ilmassa oli jännitystä ja ikään kuin odotusta. Lapset juoksentelivat, kiljuvat ja pieniä tappelunpoikasia oli tuon tuostakin. Minuakin häirittiin, olisin halunnut olla itsekseni. Aikuistenkin äänet muuttuivat kärsimättömiksi.

Saunomisen jälkeen he olivat taas iloisia, vaikka hiukset sojottivat märkinä sinne tänne. Kynttilöitä sytyteltiin, etenkin sen kaapin päälle, missä oli paljon valokuvia kehyksissään. Ihana lämpö lisääntyi.

Viimein he asettuivat tuoksuvia ruokia notkuvan pöydän ääreen. Sain katsella kauempaa enkä pystynyt estämään kuolan valumista. Tuoksut olivat niin monivivahteisia, että nuuskiminen kävi melkein syömisestä. Aina välillä joku lapsista heitti minulle salaa rasvaisen makupalan. Syljen eritys vaan kiihtyi.

He ruokailivat pitkään. Pöydän tyhjentäminen keittiöön kesti ja kesti. Viimein se ruokien laittaja valahti sohvan nurkkaan ja kaappasi pienimmän syliinsä.

Silloin ulkoa kuului lähestyvää kellojen kalkatusta. Ovi lensi auki ja sisään työntyi ryminällä, kilinällä ja kolinalla kummallisiin punaisiin vaatteisiin ja karvoihin verhoutunut hahmo. Pitkä parta peitti kasvot ja ääni oli outoa mörinää. Olio hakkasi kepillä lattiaa ja puhui jonkun Petterin vikuroinnista. Samalla se nosteli pusseja ja säkkejä sisään eteisestä. Jännitys ja kähinä saavuttivat huippunsa. Onneksi isäntä ehti ulkoa takaisin sisälle näkemään tilanteen ja turvaamaan meitä.

Lapset pakenivat vanhempiensa taakse ja pienin pillahti itkuun. Olio olisi halunnut ottaa pienimmän syliinsä ja isompien laulavan. Lapset olivat moisesta aivan kauhuissaan. Vanhin lapsista oli kuitenkin tarkkana ja huomasi, että oliolla oli samanlaiset lapikkaat kuin naapurin sedällä. Kukaan ei kiinnittänyt hänen sanoihinsa mitään huomiota.

Minä säikähdin pahanpäiväisesti. Monet kädet pitivät minua paikoillani ja yrittivät suojella minua. Viimein minut suljettiin toiseen huoneeseen tärisevänä, koska en pystynyt rauhoittumaan.

Olohuoneessa alkoi valtava hälinä. Nimiä huudeltiin. Kiljahduksia, huutoja. Paperien kahinaa taas. Naurua.

Raavin ovea ja minut vietiin pienen tavarapinon luo. Sieraimiini tunkeutui taas tuoksu, viekoittelevin kaikista! Revin kiihkoissani paperin paketin ympäriltä ja upotin hampaani sylki valuen ratisevaan siankorvaan. Ja muistin, mikä tämä juttu oikein olikaan.

Nyt muistin mikä tämä juttu oikein on! Olisipa tämä aina!

Lyhennelmä julkaistu Loimaan Lehdessä  jouluna 2015

Syksy ja talvi nokittelevat

Viikko on ollut kiireinen. Itsenäisyyspäivän osuminen torstaille toi pitkän viikonlopun ja pitkähkön loman työssäkäyville ja useimmille koululaisillekin. Joulun läheisyys näkyy lisääntyneissä jouluvaloissa ulkona ja talojen ikkunoilla. Glögit kuumenevat, piparkakut tuoksuvat, tortut rapisevat ja kuorruttavat rinnukset ja luumuhillolla huulipielet.

Niinpä kävin maanantaina Loimaa-Seuran joulutilaisuudessa, jossa juhlistettiin vuosittain ilmestyvän Saviseudun joulu 2018 -lehden pyöreitä vuosikymmeniä. Lehti on käsittämättömän hieno kattaus Loimaan historiasta. Vuosittain ilmestyy kymmeniä kirjoituksia mitä mielenkiintoisimmista aiheista. Suurkiitos kuuluu koko työryhmälle ja etenkin Raija Kourille, joka on toimittanut lehteä vuosikymmenet.

Tiistaina oli vuorossa Loimaan Teatterin Kylmä murha -näytelmän esitys, jonka kahvitarjoiluun osallistuin. Iso joukko uskollisia teatterin ystäviä kävi kauhistumassa jännitysnäytelmää. Itse olin nähnyt näytelmä jo aikaisemmin. Edelleen ihmettelen harrastajanäyttelijöiden sujuvaa ja kuuluvaa äänenkäyttöä. Ja miten he muistavat pitkät vuorosanansa… Lavasteet olivat hienot. Kaiken kaikkiaan erinomaista työtä taas kerran.

Kannaltani mielenkiintoista oli tavata oppilaani 11 vuoden takaa ja vaihtaa hänen kanssaan ajatuksia maailman menosta. Itsellä ei 11 vuodessa ole niin kovin kummallisia muutoksia tapahtunut (mitä nyt vanhenemisprosessi etenee), mutta kun nuori ihminen kasvaa murrosikäisestä nuoreksi aikuiseksi, muutos on paljon suurempi.

Keskiviikkona oli merkityksellinen päivä, kun kuopukseni syntyi 32 vuotta sitten. Pitkin päivää mieli palasi siihen päivään, miten se sujui ja huipentui. Yksi elämän tärkeimpiä päiviä.

Loimaan Teatterin pukuvuokraajien glögit jäivät väliin, kun  kotitalon siivoamiseen meni pidempään kuin olin olettanut – viittaus siihen vanhenemisprosessiin. Joogaan ehdin kuitenkin ja siellä venyteltiin illalla kaikki nivelet jouluvalojen loisteessa joululomakuntoon. Kiitokset joogaohjaajalle, kun valitsee meille hyvät liikkeet!

Sitten tuli vieraita. Ei olla nähty puoleen vuoteen ja olipa kivat päivät heidän kanssaan! Mieleen palautuivat aikaisemmat tapaamisemme, yhteiset juhlapyhät, lapsien syntymät ja kasvamiset nuoriksi aikuisiksi. Ne iloiset asiat ja niin surulliset mutta vääjäämättömät elämän käänteet. Mutta sitä elämä on. Välimatkat, kasvaminen, elämän kaikki mahdollisuudet ja tapahtumat.  Korttia pelattiin, ja olipa muna viisaampi kanaa, nuorin paras ja ikäjärjestyksessä muut sijat. Sain kiusassa (seiskassa, kahdeksikossa, nimiä monta) yhdellä kierroksella 100 pistettä, taitaa olla ennätys… 😉

Linnan juhlia seurattiin myös, se on must. Kättelyurakka tuntuu aina niin rasittavalta presidenttiparin kannalta. Viime vuonna Jenny oli viimeisillään, joten nyt oli varmaan helpompaa. Jenny oli muuten niin kaunis, äityskö hänet sai niin hehkuvan näköiseksi.
Tuntematonta ei katsottu päivällä.

Kyselin vävyltä vinkkejä tämän blogin suhteen. Horjun koko ajan laidasta toiseen. Kannattaako näitä kirjoitella, mitä hyötyä, lukeeko kukaan, mitä järkeä… Hän sanoi, että onhan tämä sisältö merkityksellisempää kuin tavanomaiset höpötykset mitä sosiaalisessa mediassa julkaistaan. Henkilökohtaisempaa. – No ehkä jatkan sitten.

Tänään olin Jaakola Seuran hallituksen kanssa kokoustamassa. Suunnittelimme Loppiaskonsertin ohjelman. Tervetuloa 6.1.2019 klo 15 Taidetalolle. Ensi vuosi on muuten juhlavuosi, Alpo Jaakolan syntymästä tulee 100 vuotta. Maalis-huhtikuussa tapahtuvan syntymäpäivän kieppeillä tapahtuu monta tilaisuutta Alposta.

Sitten aloin tehdä tätä päivitystä. Ensin ihmettelyä, kun WordPressiin on tullut uusia päivityksiä. Ei ne taitaneet onnistua, kun tämä päivittäminen tapahtuu vanhalla metodilla. Jaa, tuossahan on linkki Switch to Block Editor. En taida vaihtaa vielä, jotta saan tämän maailmalle.

Luin muuten loppuun Päivi Alasalmen Joenjoen laulun. Katso Luettua -sivulta mitä mieltä olin.

Huomenna  menemme teatterin porukan kanssa Kaarinan teatteriin katsomaan näytelmää Ylpeys ja ennakkoluulo. Palannen siihen myöhemmin. Mielenkiintoista nähdä toisen harrastajateatterin esitys.

Ulkona taivas pilvessä koko ajan. Lunta alkoi viskoa ensin pakkasen kiteyttämänä ja tänään nollan kieppeillä räntää. Taas kerran olen mielissäni vuodenaikojen vaihtelusta. On niin mukavaa käpertyä sisälle villasukkiin ja -viittaan kun nurkissa ja hormissa tuuli vonkuu ja ikkuna kuorruttuu rännällä. Saa olla vaan täällä pesässä. Ja tehdä näitä kirjallisia juttuja. Kesällä pitää kohkata ulkona puutarhassa ja pihalla. No, on sekin sitten taas kivaa kun aurinko alkaa lähetellä kirkkauttaan ja multasormia alkaa kutittaa. Ei siihen ole kovin montaa viikkoa.

Merkityksellinen hetki

Istuin sängyn laidalla. Edessä pikkuautojen armeija, aseteltuina riveihin värien mukaan. Autojono kiemurtelee ovesta ulos. Lavetit etsitty oikeille nupeille. Pörinää. Välillä autot kassiin, pullolleen.

Varmaan sata autoa.

Pikkuiset hihkuvat löytäessään aina uudenlaisen löydön. Mieleni heltyy, kulkee vuosikymmenien taakse, kun pikkuisten isä veljensä kanssa leikki näillä samoilla autoilla. Säilytti  kyniään kynäkotelossa, kirjoitti horjuvin kirjaimin E  A K P sisäpuolelle merkkinä omistuksestaan, vain vähän vanhempana kuin pojanpoika nyt.

Koen voimakkaasti, että nyt on tärkeä hetki. Että säilytin näitä leluja yli kaksikymmentä vuotta, kuljetutin tuhat kilometriä etelämmäs, säilytin sängyn alla laatikoissa. Odotin tätä hetkeä. Hellästi pyyhin pölyjä leluista.

Perheen tyttöjen kanssa jäi muistokirjani katselematta. Nyt kiiltokuvat ja muistovärssyt odottavat pojantyttären kasvamista.
Etsin äsken muistokirjoja puoli tuntia. Ei siitä ole kovin kauaa, kun niitä katselin. En nyt löytänyt. Yksi tämän elämänvaiheen hankaluus nyt on se, että tavaraa on kovin paljon, ja kun niitä yrittää järjestellä (ja heittää roskiinkin), ei enää muista mihin ne on laittanut. Kunhan ne sattuvat eteen, laitan tänne kuvan…

Postimerkkikansiot kaivetaan esiin muutamien vuosien kuluttua. Täydennettyinä sedältä perityillä merkeillä, jotka pitäisi lajitella ja lisätä omiin kansioihini.
Muutama vuosi sitten kävin läpi saamiani kirjeitä. Irroitin korteista ja kirjekuorista merkit ja lajittelin ne kolmeen eri kansioon. Samalla luin kirjeitä. Koin nostalgisia matkoja ystävättärieni ja sukulaisteni nuoruuteen, työelämään asettumiseen, perheiden perustamiseen, lapsien saamiseen, traagisiin tapahtumiin, aikoinaan vielä harvinaisiin matkoihin. He tulivat kirjeiden kautta lähelle minua ja moneen heistä otinkin yhteyttä.
Sähköpostilla. Niin. Niitäpä ei voikaan lukea kolmen-viiden-kymmenen vuoden päästä…
Mieli livahtaa miettimään postimerkkien tulevaisuutta. Ovatko ne katoavaa kulttuuriperintöä? Milloin olen viimeksi saanut kauniilla postimerkillä varustetun kirjeen tai kortin? Hmmm…

Suomalaisten merkkihenkilöiden juhlapäivien postimerkkejä

Aikansa kutakin. Nyt olen vanhuuden kynnyksellä. Lapset saatettu maailmalle, työt tehty, Vuotos pelastettu, niin moni asia saatettu loppuun. Mutta vielä on paljon jäljellä. Uudenlaista, hiljaisempaa, hitaampaa, syvempää. Mieleni syvyyksistä nousee sanoja. Ne siivilöityvät vuosikymmenien päivien, öiden, tuskien, ilojen läpi. Alan kirjoittaa.

Aarrekarttani 22.2.2018

Ai kun olen ylpeä

Olen hihkunut tyytyväisyydestä. Tietotekniikan salat ovat auenneet, ainakin osittain!

Eilen nämä sivut sekosivat. Toivottavasti kovin moni ei eilen katsonut, koska valikot hävisivät. Olin aivan epätoivoinen ja mietin taas yhteydenottoa ammattilaisiin.

Mutta sitten illalla teeveetä katsoessani yhtäkkiä tajusin, minne esittelysivut katosivat ja miten hierarkkia valikoissa menee.

Niinpä tänään kiipesin tänne vintille – ja heureka! Ymmärsin oikein! On erikseen sivut ja kategoriat. Ja miten ne rakennetaan. Niinpä kaikki on nyt kunnossa. Olenpa minä hyvä! ;0

Syksy hiipii varpasillaan. Lymyää puiden taakse. Piiloutuu. Vielä.

Viime päivien lämpimät ilmat ovat saaneet aikaan ajoittaisia ajattomuuden tunteita, kun on tullut aivan kesäolo.  Mutta kyllä se sieltä tulee, talvi.

Eilen Docventuresissa puhuttiin ilmastonmuutoksesta. Nyt on jotain tehtävä. Kävin allekirjoittamassa heidän nettiadressinsa. Me jokainen voimme tehdä omia pieniä tekojamme. Niillä on kasautuessaan  merkitystä. Mutta suurimmassa vastuussa ovat poliittiset päättäjät. Heidän on tehtävä isoja tekoja, joilla on iso vaikutus.

Docventuresissa ja päivällä radiossa puhuttiin demokratiasta. Säilyykö meidän demokraattinen järjestelmämme vai olisiko sittenkin jokin muu systeemi parempi. Tämä vuonna on alettu puhua keinöälystä. Jospa keinoälyllä pystyttäisiinkin hoitamaan koko maapallon asioita paremmin kuin tällä demokratialla. Keinoäly olisi lahjomaton. Ei haluaisi etua itselleen – korruptio pois. Perustuisi tieteeseen – ei miettisi uskooko vai ei. Faktat ratkaisisivat.

Tein myös Sitran ilmastotestin ja tulos oli tosi huono. Hiilijalanjälkeni on 12 500, kun ihmisten keskiarvo on 7300. Kohdallani huonoa on se, että asutamme kahdestaan kolmikerroksista omakotitaloa, jolloin  neliöitä tulee tosi paljon. Ja lämmitys on öljyllä. Käytämme kyllä puutakin, mutta sitä ei testissä eritelty. Samoin vuosittainen lentomatka Turkkiin on suuri synti. Ja henkilöautolla ajo, yksin. Kilometrejä kertyy viikossa 200-300, kun Paimioon ei muuten pääse tai jos olisi aikaa päivällä kolme tuntia mennä eikä illalla pääsisi kotiin. Bensavehkeestä  luopuminen maksaisi niin paljon, ettei ole varaa.

Seli seli. Ranskassa jättitulva hukutti ihmisiä. Grönlannissa ei päästä liikkeelle, kun jäätiköt sulaa eikä ole teitä. Floridaan iski taas hurrikaani. Näistä kaikista kerrottiin minulle jo 1970-luvulla biologian luennoilla. Mutta tiedemiehiä ei kuunnella.

Olemme joka tapauksessa käännekohdassa. Monessa suhteessa.

Eipä kuitenkaan vaivuta epätoivoon. Ulkona alkoi paistaa aurinko. Puut huojuvat kevyesti. Pyykit kuivuvat imien raikasta syysilmaa. Puiden lehdet odottavat maassa pääsyä kompostiin ja talvella ruokajätekompostin väliaineeksi. Postilaatikollakin voisi käydä.

Kesällä ulkona pörhistyneet viherkasvit ovatkin nyt kukkakasveja ja alkoivat kukkia. Orkidea vaan ei, vaikka viime vuonna kukki tähän aikaan. Jaoin isoja purkista ulos tunkevia paakkuja, siitäkö johtunee. Ehkä olisi pitänyt lannoittaa.