En ole koskaan nähnyt mitään tällaista. Seinällä punamullalla väritettyjä päreitä rivissä, kattoon asti.
Hollonmäen kantatalo, rustholli. Vanha, 1860-luvulla joen rannasta nykyiselle paikalleen siirretty päärakennus on pitkärunkoinen, satulakattoinen, ulkoseinät vuorattu pärein. Päreiden alla on hirsirakennus.
Näinä konmarituksen kulta-aikoina tekee sielulle oudosti hyvää nähdä ympäristö, jossa on kunnioitettu entisten sukupolvien työn tuloksia rakennuksista pieniin puhdetöihin. Kaapin kätköistä löytyneet isoäidin vanhat suklaarasiat saavat mielikuvituksen laukkaamaan. Miltä konfektit maistuivat melkein sata vuotta sitten?
Rakennuksista on pidetty hyvää huolta ja ne on päivitetty nyky-aikaan kunnioittaen vanhaa. Pia Hollo onkin saanut Miljööpalkinnon tekemästään työstä.
Pihapiirissä ovat lisäksi aitta vuodelta 1840, karjakeittiö ja talli rakennettu 1910 sekä Leikkilä, leikkimökki 1930-luvulta. Kartanolla on näkyvä sijainti Hulmin peltoalueen laidassa.
Hollonmäki kuuluu seudullisesti merkittäviin rakennussuojelu- kohteisiin ja on Maakuntamuseon inventoinnin (2013) mukaan seudullisesti merkittävä rakennetun ympäristön suojelukohde.
Loimaan kaupungin osayleiskaava 2013 , Kulttuuriympäristö, yhteenveto ja luettelo, Hollonmäki s. 20
Kulttuurikirjoitus kulttuuriaarteesta, Hollon tilan vanhoista rakennuksista ja ympäristöstä. Ihanasti kertovat kuvat, päreseinät kuin taideteos syksyn auringossa. Niin lähellä kaupungin keskustaa, silti suojassa. Loimaalla on tallessa sellaista historiaa ihmisisten elämästä ja tapahtumista, jota on osattu arvostaa ja säilyttää. Pirkko taitavat kuvasi avaavat…
Liisa kiitos kommentista! Muiden asioiden ohella meitä yhdistää rakkaus vanhoihin taloihin❤️En tiennyt minne olin menossa, joten kunnon kamera jäi kotiin. Puhelimen akku oli melkein lopussa, punaisella. Siksiköhän kuviin tuli harmaa huntu, joka oikeastaan kruunaa historian havinaa, joka Hollon pihapiirissä huokui. Se havina tuuditteli minua pitkään.