Hollonmäen kartano Loimaalla

En ole koskaan nähnyt mitään tällaista. Seinällä punamullalla väritettyjä päreitä rivissä, kattoon asti.

Hollonmäen vanhan puolen päreseinä

Hollonmäen kantatalo, rustholli. Vanha, 1860-luvulla  joen rannasta nykyiselle paikalleen siirretty  päärakennus on pitkärunkoinen, satulakattoinen, ulkoseinät vuorattu pärein. Päreiden alla on  hirsirakennus.

Näinä konmarituksen kulta-aikoina tekee sielulle oudosti hyvää  nähdä ympäristö, jossa on kunnioitettu entisten sukupolvien työn tuloksia rakennuksista pieniin puhdetöihin. Kaapin kätköistä löytyneet isoäidin vanhat suklaarasiat saavat mielikuvituksen laukkaamaan. Miltä konfektit maistuivat melkein sata vuotta sitten?

 

Hollonmäen kammio (1912) vanhan puolen verannalta

Rakennuksista on pidetty hyvää huolta ja ne on päivitetty nyky-aikaan kunnioittaen vanhaa. Pia Hollo onkin saanut Miljööpalkinnon tekemästään työstä.

Hollonmäen uusi puoli, rakennettu 1877-1910 perinteiseen talonpoikaistyyliin

Pihapiirissä ovat lisäksi aitta vuodelta 1840,  karjakeittiö ja talli rakennettu 1910 sekä Leikkilä, leikkimökki 1930-luvulta. Kartanolla on näkyvä sijainti Hulmin peltoalueen laidassa.

Hollonmäki kuuluu seudullisesti merkittäviin rakennussuojelu- kohteisiin ja on Maakuntamuseon inventoinnin (2013) mukaan seudullisesti merkittävä rakennetun ympäristön suojelukohde.

Loimaan kaupungin osayleiskaava 2013 , Kulttuuriympäristö, yhteenveto ja luettelo, Hollonmäki s. 20

Syksyn kaunista satoa
Hollonmäen metsää

2 thoughts on “Hollonmäen kartano Loimaalla”

  1. Kulttuurikirjoitus kulttuuriaarteesta, Hollon tilan vanhoista rakennuksista ja ympäristöstä. Ihanasti kertovat kuvat, päreseinät kuin taideteos syksyn auringossa. Niin lähellä kaupungin keskustaa, silti suojassa. Loimaalla on tallessa sellaista historiaa ihmisisten elämästä ja tapahtumista, jota on osattu arvostaa ja säilyttää. Pirkko taitavat kuvasi avaavat…

  2. Liisa kiitos kommentista! Muiden asioiden ohella meitä yhdistää rakkaus vanhoihin taloihin❤️En tiennyt minne olin menossa, joten kunnon kamera jäi kotiin. Puhelimen akku oli melkein lopussa, punaisella. Siksiköhän kuviin tuli harmaa huntu, joka oikeastaan kruunaa historian havinaa, joka Hollon pihapiirissä huokui. Se havina tuuditteli minua pitkään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *