Koronajoulu Lapissa

Hyvää joulunjälkeistä elämää täältä Lapista – koronasta huolimatta. Maskit kasvoilla kaupoissa, mutta ulkoillessa ilman. Toivottavasti riittää suojautuminen. Olemme olleet terveinä.

Joululoman loppu häämöittää. Huomenna matkustan autojunalla takaisin etelään. Kelit ja etenkin pimeys saivat valitsemaan tämän vaihtoehdon. Mikä sen mukavampaa kuin ottaa uusi vuosi 2021 vastaan makuuvaunun kolkkeessa vaikkapa Areenaa katsoen. Uudenvuoden juhlia on jo ollut niin paljon, että voin aivan hyvin tyytyä omaan seuraani.

Täällä Pyhällä on ollut paljon porukkaa. Aivan kuin olisi pääsiäinen, joka on huippusesonki. Melkein kaikissa mökeissä näkyy valoa ja vuokramökkejä ei ollut enää saatavilla jokin aika ennen joulua. Kävelijöitä on paljon ja sauvojen suihke kaikuu latujen lähistöllä.

Itse en ole ollut hiihtämässä. Sukset jäivät kotiin. Olin aivan varma, että ne olisivat täällä varastossa, mutta eivätpä olleetkaan. Vanhat sukset olivat, mutta jotenkin arastelin ladulle menoa noiden polvieni kanssa. Miten alamäkien auraus sujuisi näillä leikatuilla polvilla? Eli oli hyvä syy tyytyä päivittäisiin kävelyihin.

Rinteessä on riittänyt porukkaa
Naava-opastuskeskuksen seinää ihailen aina ohi kulkiessani. Lumi ja arkkitehdin luomus leikittelevät.

On ollut ennätyksellisen  leutoa, vain muutama aste  pakkasta. Parina päivänä -14 – -20 astetta. Kevolla oli -41,1 astetta. Ei muuten tuntunut tuo parikymmentä yhtään kylmältä. Täällä pakkanen on kuivempaa kuin etelässä. Hanget madaltuivat alkupäivien vesisateissa ja nyt on hyvä hankikanto. Lunta on vähemmän kuin viime vuonna, mutta riittävästi. Talvi on vielä alkupuolellaan. Vasta huhtikuun lopulla alkaa lopullinen sulaminen.

Korona näkyi siinä, että joulupöytään katettiin vähemmän lautasia kuin tavallisesti. Halauksia ei ollenkaan. Lapset kyllä kupsahtelevat syliin ja kaulailemaan, mutta aikuiset ovat turvavälin päässä. Ja ne maskit kaupassa, kaikilla. Joulupukki oli kasvattanut ison partansa suojaksi eikä ottanut  lapsia syliin, kuten viime vuonna.

Joulupukilla on luontainen maski

Koronarokotukset alkoivat Suomessa heti joulun jälkeen. Runsas vuosi meni rokotusten kehittämiseen. Saapi nähdä miten nopeasti rokottaminen vaikuttaa tartuntojen vähenemiseen. Polion kohdalla tulos oli hyvä, kahdessa kuukaudessa tartunnat loppuivat rokotusten alkamisen jälkeen. Jospa tulevaisuus olisikin ilman koronaa.

Ulkona on hämärää, vaikka aurinko laskee tilaston mukaan tunnin kuluttua. Puut ovat aivan liikkumattomia. Illalla menemme makkaraa paistamaan kotaan lasten liukumäen viereen. Siellä on ollut paljon lapsia koko loman ajan. Naurua ja iloa.

Liikenneympyrässä taivaita kurkottelevat muinaisten aikojen kuviot

Olen lukenut Elena Ferranten Napoli-sarjan viimeisen osan Kadonneen lapsen tarina ja Kjell Westön Rikinkeltainen taivas.

Katso Luettua-sivu.

2 thoughts on “Koronajoulu Lapissa”

  1. Pirkko, kun luin otsikkosi, luin kirjoituksestasi poronjoulukuuta..
    Tiesin sinun matkustavan Lappiin. Joulu, porot yms. Mielen ja ajattelun automatiikka toimii kummallisesti. Tosin omassa ajattelussani olen pyrkinyt poistamaan korona-ilmaisun kokonaan. Yritän nähdä asiat sen ilmiön ohi, kun kaikki asiat mediassa asettuvat pandemian luomaan mittakaavaan.
    Tietysti on toimittava tauti, tarttuminen ja leviäminen huomioon ottaen, mutta on ihana tarttua kirjaan, kuunnella musiikkia ja katsoa elokuva, joissa sisältö antaa muunlaisia virikkeitä. Ihana lukea lumisesta Lapista, pakkasesta ja suksien suhinasta. Tervetuloa turvallisesti aloittamaan uutta vuotta turvallisesti. Porojoulukuu on jäämässä taakse. Raikasta pakkasta ja uutta valoisampaa vuotta odotellen.

  2. Kiitos Liisa viestistäsi! Poroja ei ole näkynyt, onneksi ei auton eteen ryntäilemässä. Poroleikettä on ollut leivälle, se on sitten hyvää, etikkakurkkua päälle. On mekin luettu, viimeiset sivut menossa. Junaan pitää ottaa vielä jotain mökin dekkarihyllystä. – Yhtenä päivänä kävelin ylös rinteeseen hotellille ja kiipeämisen rasitusta lepyttelin ravintolassa juoman äärellä. Se tuntui yllättävän hyvältä. Lähipöydissä ei ollut ketään, mutta muualla kauempana seurueita syömässä. Minulle tuli valtavan hyvä olo. Jotenkin tajuntani avartui istuessani siinä muiden ihmisten keskellä. Ymmärsin, että koko vuoden kestänyt eristäytyminen ja yksikseen olo voi loppua ja voin nauttia muiden ihmisten seurasta. Kevein askelin laskeuduin tunturista omalle mökille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.