Näin syyskuun alussa kasvihuoneessa on aikamoista viidakkoa. Vihreää kasvustoa on niin paljon, ettei meinaa tomaatteja löytyä.
Niinpä poistin edelleen ”varkaita”, lehtihankaan ilmestyneitä uusia kasvuversoja, joita oli tullut myös lehtien ruoteihin nippuina. Tuntuu, että varkaat kasvavat aivan silmissä ja minne tahansa katsoo, niitä löytyy. Ne vievät turhaan kasvuvoimaa hedelmiltä, joilla alkaa olla kiire saada väriä ja kypsyä.
Kasvihuoneen ovea voi pitää auki koko ajan siihen asti, kun kylmät yöt tulevat. Kosteus haihtuu eikä tule hometta. Kastellakin täytyy edelleen.
Kerran viikossa olen poistanut elokuun alusta lähtien lehtiä alhaalta. Lopuksi onkin jäljellä melkein pelkkää rankaa ja kypsyviä hedelmiä. Myös vioittuneet lehdet olen poistanut.
Pyöreät tomaatintaimet ostin viime vuonna torilta nuorelta naismyyjältä. Otin niiden parhaista yksilöistä siemeniä talteen (levittelin keittiöpaperille, kuivatin ja säilytin sisällä). Ensimmäisenä vuonna olivat tosiaan mustat parhaan makuisia ja nyt keltaiset. Jos ensi vuonna punaisten maku edelleen hiipuu, kannattanee hankkia uudet siemenet.
Katsoin muistiinpanoistani miten tämä kuuma kesä 2018 kasvuun on vaikuttanut: Tomaatit kypsyivät noin neljä viikkoa aikaisemmin kuin viime vuonna. Kuitenkin kylvöajankohta vaikuttaa. Viime vuonna kylvin 19.3.2017, nyt 6.3.2018 ja hedelmiä tuli 9.8. 2017 (20 vkoa kylvöstä) ja 30.6. 2018 (16 vkoa kylvöstä).
Kun katsoo noita viikkomääriä – 5 kk ja 4 kk, tuntuu että ”mitä se kannattee…” Täytyy sanoa, että mitä nyt yleesä mitään kannattaa – maun vuoksi ja kivan puuhastelun vuoksi! 😉
Olen käyttänyt pikkutomaatteja, koska monien isojen tomaattien kasvukokeilujen jälkeen täytyy todeta, etteivät ne ehdi kypsyä. Paprikaa olen myös kokeillut ja tuloksena on ollut pari kolme hedelmää, jotka ovat jääneet osin vihreiksi.
Kasvimaaltakin on satoa saanut jo monta viikkoa.
Puikulapottuja kylvin kolmesta kaupasta ostetusta pussista, joista oli syöty osa (irtomyynnistä ostettuja, valmiiksi pakattuja). En tiedä mihin perustuu käsitys, ettei puikula täällä etelässä kasva, koska maasta on paljastunut aivan syötäviä perunoita. Viime vuonna tosin ne kellarissa pilaantuivat nopeasti, eli kannattanee syödä heti.
Porkkanat onnistuivat viimein monen vuoden tauon jälkeen. Olen tiennyt, että ne pitäisi olla peitettyinä harson alla heinäkuun alkuun asti, jottei tule tuholaisia, mutta en ole viitsinyt peittää vaan olen toivonut vieressä kasvavien sipuleiden estävän tuholaiset. Niinpä porkkanat ovat olleet täynnä porkkanakärpäsen toukkien tekemiä käytäviä ja porkkanakempit sykkeröittivät lehdet, jolloin yhteyttäminen hidastui ja tuli pieniä porkkanoita . Nyt laitoin harson kaaritukien päälle ja pidin heinäkuun alkupuolelle asti. Ja harso esti tuholaiset, nyt on ensiluokkaisia porkkanoita! Yhdessä porkkanassa oli käytävää jyrsitty. Vaihdan kasvupaikkaa joka vuosi, on nelikierto.
Sipuleita tuli vähän ja pieniä. Härkäpapua ja hernettä jonkin verran. Salaattia haen joka aamu lehdenhakukierroksella aamiaisleivän päälle, ruohosipuliakin muistaessani. Kierros puutarhassa isoiksi kasvaneiden puiden välistä, kasvihuoneen kasvien aamumoikkaus, sademittarin lukeman tarkastus – kyllä kesä on ihana vuodenaika!
Kerropa omista viljelyksistäsi. Jaoin tomaatintaimia moniin koteihin, miten siellä on kasvettu? Entä muu kasvu?
Pirkko, ihana ja opettavainen kuvakertomus tomatinkasvatuksesta ja vihannesviljelystä nosti mieleen joitakin muistikuvia omista kokemuksista. Tomaatteja on kasvatettu seinustalla, saatu satoakin, nyt kesätalon puut kasvaneet varjostamaan eteläistä seinustaa. Tomaatit rakastavat aurinkoa. Ei enää…
Jättikurpitsan kasvatus oli hauskaa, taimet haettiin ”pumpa-tädiltä” Taalintehtaan torilta, jolta saimme myös mangoldin ja kesäkurpitsoiden taimet. Suurin jättikurpitsa painoi 36 kg. Ensimmäisellä lapsenlapselle oli hauskaa kun satoa korjattiin.
Oli pakko vielä jatkaa, kun äskeinen ruutu tuli täyteen. Pirkko viittasit runooni nauriin kylvämisestä yhteisen runtoantologiamme Runotuulen mankeloimaa sivuilta. Minun piti oikein mennä katsomaan, mitä siinä oli.
Etäiset kuvat Ensimmäinen kuva-runossa: mies vetää risukarhia
auringon kuivattama kynnös hajoaa
minä vaot kuokalla
mies ahmaisee siemenet
sylkäisee vakoa
suljen vaot selät oikenevat. ristin kädet
valmis naurismaa on talven turva.
Liisa kiitos kommenteista! Nauriin siemenet tosiaan jäivät klimpiksi suussa. Syljin niitä kyllä, ja piti harventaa kun tuli liian tiheään. Oliko Sarka-museon teksteissä tuosta siemenien sylkemisestä?