Onpas ollut kiireinen kuukausi tämä toukokuu. Olen möyrinyt kasvimaalla ja yleensäkin pihalla enkä ole tietokoneen ääreen juuri istahtanut. Nyt sataa toista päivää, joten ”pakko” tähän oli tulla.
Olen nauttinut aikaisempien keväiden tapaan luonnon heräämisestä. Miten se onkin aina yhtä suuri ihme. Pienen lehden ilmestyminen saa hengen salpautumaan. Lintujen konsertti hivelee korvia. Näistä olen kirjoittanut aikaisemminkin, katsopa niitä.
Uutta ovat kohtaamiset pienen pienten ötököiden kanssa. Ne ovat pysähtyneet, antaneet minun ihailla itseään ja jopa luoneet katseensa minuun. Millaisia luontokokemuksia!
Hei vaan, minulle sattui myös käteen tuo Hilla Helle, ja tykästyin kovasti tyyppiin ja tyyliin, oli jossakin vaiheessa ajatusta suositella sitä sullekin (vaikka maku meillä harvemmin on kohdannut). En vielä edes lukenut sinun arviotasi, ettei vaikuttaisi palautteeseeni! Kehunpa kumminkin: ei ollenkaan tyypillinen Lappi-kirja eikä tyypillinen kirja muutenkaan, vaan ihan omansa. Nyt lukemaan!
Hei vaan, minulle sattui myös käteen tuo Hilla Helle, ja tykästyin kovasti tyyppiin ja tyyliin, oli jossakin vaiheessa ajatusta suositella sitä sullekin (vaikka maku meillä harvemmin on kohdannut). En vielä edes lukenut sinun arviotasi, ettei vaikuttaisi palautteeseeni! Kehunpa kumminkin: ei ollenkaan tyypillinen Lappi-kirja eikä tyypillinen kirja muutenkaan, vaan ihan omansa. Nyt lukemaan!
Kiitos palautteesta, Holmbergista kuullaan varmasti vielä!