Vuoden 2024 viimeinen päivä alkaa hämärtyä. Puut huojuvat hitaasti. Muutama aste pakkasen puolella, valkoista kuuraa hohtaa valaisemassa varjopaikkoja. Pari kertaa on tehty lumitöitä, mutta joulun ajan lämmin kausi sulatti kaiken. Onneksi myös liukkaat jäätiköt.

Vuosi alkoi minun 15 minuutin kuuluisuudellani, kun vuoden toisen päivän aamun sivuauringot levähtivät YLE uutisten ja säätiedotuksien seinille selitysten kera.

Tänä vuonna maailma ei juurikaan ole parempaan suuntana mennyt. Ne kauheat sodat jatkuvat edelleen, parin kuukauden päästä kolme vuotta Venäjän täysimittaista hyökkäyssotaa Ukrainaan ja yli vuoden Gazan sotaa. Israel on hyökännyt Etelä-Libanoniinkin. Syyriassa tosin syrjäytettiin Bashir al-Assadin hallinto. Kauheuksia on paljastunut. Toivottavasti Syyriaan saadaan toimiva yhteiskunta.

Donald Trump valittiin uudelleen Yhdysvaltain presidentiksi. Kamala Harris jäi toiseksi. Trump on uhonnut tekevänsä monenlaista, mm. lopettavansa Ukrainan sodan kahdessa päivässä.  Olen havaitsevani heikkoja värinöitä rauhan halusta kummallakin puolella. Mutta ne ehdot. Joutuuko Ukraina luopumaan Venäjän miehittämistä alueista? Mikä hinta maksetaan rauhasta? Ovatko maa-alueet tuhansien ja tuhansien ihmishenkien arvoisia? Tietenkin asiaan liittyy monia periaatteellisia puolia.

Demokratian merkitys yhteiskunnan arvoperustana on alkanut huojua. Osa maapallon kansoista on valinnut ihan vaaleillakin päättäjiä, jotka edustavat yksinvaltaa. Miksi näin, pohdituttaa.

Oma elämä on edennyt taas yhden vuoden, yhden vuosirenkaan verran. Päällimmäisenä tulevat mieleen vuoden mittaan tapahtuneet lukuisat ystävätapaamiset. Niitä on todella ollut paljon.

Joistakin tapaamisista on tullut jo traditioita: biologinaiset, oma biologivuosikurssi, Jalavan serkut, Tillien kesäjuhlat heinäkuun lopulla meillä (25 sukulaista, yksi vatsassa ja syntyi syyskuussa, kaksi ei päässyt paikalle), Hyvösten tapaaminen Pyhällä elokuun alussa, Norjan reissu Varankiin elokuussa, lapsenlapsia nähty useasti huolimatta välimatkoista, vanhojen ja vähän uudempienkin ystävien kanssa vietettyjä päiviä ja öitä, useita teatterireissuja, taidenäyttelyjä jne. Turkissa ei käyty tänä vuonna. Itä-Viroon tehtiin huhtikuussa neljän päivän reissu ja saatiin erinomainen kattaus Viron historiaa ja nykypäivää. Päivitys on jäänyt tekemättä, mutta kannattaisi tehdä.

Yhdistystoimintaa on harrastettu, monenmoisia matkoja lähiseuduille erilaisien teemojen puitteissa. Kirjamankeli on kokoontunut kuukausittain ja olemme kirjoitelleet puolen tunnin treenikirjoituksia, joita olen laittanut tännekin. Orastavia tekstejä ihan romaaniksi asti on syntynyt mankelilaisilla. Mankelilla on siis ollut töitä.

Oma Kolmas tanssi -käsikirjoitukseni on vaiheessa. Tuleva vuosi näyttää, onko siitä kirjaksi. Paljonko pitää muuttaa, ja kannattaako se.

Vuosien kertyminen on tuntunut, voimat hiipuvat. Vielä on puutarhaa laitettu. Kasvimaalla tosin perunarutto vei osan perunoista, porkkanakempit porkkanat (17 kpl saatiin), muut juurekset, salaatit, herne, tilli ynnä muut eivät edes itäneet, lehtokotilot söivät ihan kaikkea ja niitä oli PALJON. Ensi vuonna pitää poimia niitä hävitettäväksi ihan alkukeväästä asti. Nyt pääsivät lisääntymään eksponentiaalisesti. Niitä löytyy sisältäkin (ulkoa sisään siirrettyjen kukkien kanssa). Uusi tuttavuus oli lehtikaali, jonka uusia lehtiä ehdin kerätä ennen kotilohyökkäystä.  Tomaatteja tuli aivan tarpeeksi. Kolme kasvihuonekurkkua, vaan. Avomaankurkutkin kasvoivat kituen. Syytän lehtokotiloita. Sain kuitenkin säilöttyä etikkakurkkuja. Viitisen kiloa suppilovahveroita on kuivattuina. Omenapiirakkaa omista omenista on tehty enemmän kuin koskaan.

Tämä vuosi oli ystävien vuosi. Heistä olen niin kiitollinen. Monien kanssa on vuosikymmenien historia. Nuorena solmitut ystävyyssuhteet ovat kestäneet kaikki nämä vuosikymmenet ja ovat rikastuneet. Yhdessä olemme ihmetelleet maailman menoa ja kroppiemme surkastumisia, muisteluiden ohella. Todenneet nuoruutemme ihanteet koko elämiemme kestäviksi ohjenuoriksi.

Pimeys on ulkona läpitunkematon. Huomenna uusi päivä ja uusi vuosi. Se tuntuu merkitykselliseltä.