Koko alkukuun tein valmisteluja Loimaan Yrittäjänaisten järjestämille Wanhan ajan joulumarkkinoille. Olen käynyt siellä kolme kertaa aikaisemmin myymässä joulutavaraa, kerran oppilaiden kanssa kun keräsimme rahaa Pyhän leirikoulua varten, pari vuotta sitten Runotuulen mankeloimaa -runokirjaa ja sukkia ym myymässä ja viime vuonna sukkia, lapasia ym. kaupittelemassa. On ollut ihan tuottoisaa ja kivointa on ollut tavata joulutunnelmissa olevia ihmisiä.
Tänä vuonna tein viime viikot ahkerasti itse kirjoja eli kirjansidontaa. Olen käynyt kirjansidonta -kursseilla monta kertaa Työväenopistossa. Meitä on ollut tosi kiva porukka, opettaja Tiina Raumolin on ollut erinomainen ja kirjoja on syntynyt melkein liukuhihnalta. Nyt osasin jo tehdä itse ja paljon syntyi. Oli ihana tehdä jotain käsillä ja olla ajattelematta yhtään mitään.
Sukkia ja lapasia olen kutonut koko vuoden ja aikamoinen läjä niitä syntyikin.
Lapsillekin tein lapasia, jotka voi laittaa rukkasen sisään kun on kovin kylmä tai sitten talven kummassakin päässä, kun ei tarvita niin kauhean lämmintä.
Mikä onkaan ihanampaa kuin vetää rannekkeet kun viluttaa.
Sukkia onkin sitten joka lähtöön.
Kannatti mennä. Tavaramäärä puolittui ja sain tavata monia ihmisiä, entisiä työkavereita, joiden kanssa päivitimme taas tilanteet.
Eräs työkaveri kertoi hauskan jutun, jonka uskallan tähän laittaa.
– Mummi, miksei sulla ole poikakaveria? Kysyi alle kymmenvuotias.
– Ei mulla ole varaa poikakaveriin.
– Mitäh? Joudutko sä ostaman? Joudutko sä maksamaan poikakaverista?
