Elokuvat

Katsomani elokuvat ovat talvesta 2019 alkaen tässä jatkossa samalla tavalla kuin Luettua -sivulla luetut kirjat. Klikkaa alla olevaa nimeä, niin pääset katsomaan mitä mieltä elokuvasta olin. Tekstit ovat sivun alaosassa nähdyssä järjestyksessä.

Syksyn 2018 L-kinon elokuviin pääsee tuolta sivun ylälaidasta.

Viimeksi katsottu: Kohti valoa, Kirsikkapuiden alla

Ida

Kirsikkapuiden alla

Kohti valoa

The Rider


Olipa erikoinen elokuva. Alku oli tehty hyvin arvoitukselliseksi ja vasta jonkin ajan kuluttua selvisi, mistä oikein on kysymys. En kerro mistä, sillä se spoilaisi katsomiskokemuksen.

Sen voin kuitenkin sanoa, että kyllä maailmalla osataan tehdä elokuvia mielenkiintoisista aiheista. Eikä yhtään ruumista, tappamista, murhaa, pahuutta. Ainoastaan elämän dramatiikkaa. Oikeastaan sama näkökulma kuin edellisessä elokuvassa, The Riderissa. Ehkäpä ihmiskunta sittenkin pelastuu.

Kultaisesta palmusta kilpaillut Kohti valoa voitti viime vuonna arvostetun ekumeenisen juryn palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla. Sitä on kehuttu Japanin merkittävimmän naisohjaajan Naomi Kawasen (Kirsikkapuiden alla) parhaaksi ohjaustyöksi. Älä klikkaa ylläolevaa linkkiä, jos et halua lukea juoniselostetta.

-elokuva oli muuten pari vuotta sitten L-kinossa. Se oli myös hyvin mielenkiintoinen. Taisi olla sama mies pääosassa kummassakin.

Nyt pääsin viimein L-kinoon, ensimmäinen elokuva kun näytettiin meidän Lapin matkan aikana. Elokuva oli.

The Rider – ratsastaja – sijoittui cowboy -maailmaan. Todella erikoista oli, että elokuvassa ei ollut yhtään pahista, siis ihmistä, joka yritti hyötyä muiden kustannuksella. Tarinan pahis oli onnettomuus tai onnettomuudet, jotka saattavat suistaa elämän raiteiltaan. Miten sopeutua siihen, että unelmista on luovuttava, jos kerta kaikkiaan haluaa elää. Elokuvassa kuvattiin pysähtyneiden kasvokuvien ja avarassa maisemassa kuljeskelujen kautta näitä vaikeita asioita.

Liikutus valtasi mielen useaan kertaan. Suosittelen.

Yleensä en katso elokuvan taustoja, en ainakaan etukäteen, koska en halua ennakko-odotuksien ohjaavan katsomistani. Mutta nyt katsoin jälkeenpäin mitä The Rideristä on kirjoitettu. Hyvä että katsoin, sillä ihmettelin elokuvan lopputekstien aikana, että monet sivuosan esittäjät olivat elokuvissa omilla nimillään ja Bradyn näyttelijällä oli sama sukunimi kuin hänen isällään ja siskollaan. Ja he ovatkin samaa perhettä, oikeasti. Tarina oli osittain todellisuuteen perustuva, sillä Bradyn näyttelijälle oli käynyt oikeassa elämässä kuten Bradylle käy elokuvassa. Myös Lanen näyttelijälle oli käynyt melkein kuten elokuvassa. Samalla selittyi se, miten Bradyn näyttelijä osasi niin hyvin käsitellä hevosia. Se oli ollut hänen ammattinsa!

The Rider on saanut monia palkintoja ja syystä. Suosittelen edelleen!

Lapissa muuten katsoin Teemalta kolmannen kerran puolalaisen Pawel Pawlikowskin elokuvan . Olen nähnyt Idan Sodankylän filmifestifaaleilla sekä tv:stä. Jännältä tuntui, että muistin juonesta vaan muutaman kohtauksen sekä Idan liikkumattomat kasvot. Nyt huomasin erikoiset kuvakulmat: henkilöt näkymän alaosassa rinnasta ylöspäin, koko muu kuva näytti seinää, kattoa, mitä nyt taustalla olikaan.

Ida on saanut parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin vuonna 2015.

Luontoa, kirjoittamisia, kulttuuria, käsitöitä, matkoja……