Avainsana-arkisto: Ukraina

Huhtikuu kuukausista julmin

Huhtikuu kuukausista julmin, kieppui hänen päässään. Sanat pulpahtelivat esiin, vaikka hän yritti keskittyä muuhun, puuhastella, siivota keittiötä, katsella tomaatintaimia, jotka olivat nyt alkaneet kasvaa kohisten. Hän ei enää aamulla ensimmäiseksi katsonut kännykästä, oliko Zelenskyi vielä elossa.

Hän lähti ulos. Pyöri päättämättömänä pihalla, kulki sinne, palasi tänne, meni metsikköön. Siellä oli lunta vähemmän kuin muualla. Puut kai olivat pidättäneet lumet latvoihinsa, mistä enenevä päivittäinen auringonpaiste oli ne sulattanut.  Hän pysähtyi.

Tuulen lakaisemaa. Vaikea uskoa, että kahden kuukauden päästä tässä on vihreää.

Kuului toitotusta. Voi, pellon yllä lensi kolme joutsenauraa. Ne toitottivat hänelle, tässä me palaamme kevään tullen, kuten runoilija rukoili ja pyysi yli sata vuotta sitten. Joutsenpariskunta sitten käveli joen jäällä ja virutteli räpylöitään jään päällä lilluvassa vedessä.

Synkkää on, mutta täältä tullaan.

Hän lähti kylätielle kävelemään. Yön aikana oli joelle kertynyt paljon vettä. Oliko jää siellä alla sulanut, sitä hän mietti.

Loimijoen mutka. Ehkä satojen vuosien aikana tuohon syntyy makkarajärvi, kun joki purkaa uuden väylän puiden taakse ja mutkasta tulee järvi. Näin kertoo maantieteelinen teoria.

Parin päivän päästä pohjoisesta saapui talvimyrsky. Se vinkui yöllä nurkissa. Talo valitteli outoa tuulensuuntaa, rapisteli ja kopisteli. Aamulla pohjoispuolen ikkunat oli pitsitetty. Voi miten kaunista, hän ihasteli.

Pohjoistuulen virkkaamaa.

Koko päivän satoi rankasti lunta. Ei tarvinnut mennä minnekään, hän sai viettää pirttipäivää hyvällä omallatunnolla. Lunta tuli 30 cm,  niin paljon, että tarvittiin kolme kolaussessiota.

Naapurin kuuset taivuttivat oksansa.

Tänään perjantaina suora videoyhteys Ukrainan ja Suomen eduskunnan välillä näytti väsyneen Ukrainan presidentin. Oikeastaan ensi kertaa sodan alkamisen jälkeen hän oli näkevinään presidentillä tummat silmänaluset. Aamupäivällä Kramatorskissa tapahtunut juna-aseman ja junaa odottavien pakolaisten pommitus kymmenine kuolonuhreineen oli lyönyt mielet entistä alemmaksi.  Kansanedustajat olivat selvästi liikuttuneita. Hänkin nieleskeli. Sklava Ukraini, päätti Zelenskyi tapaamisen.

Miten suunnaton onkaan venäläisen ja eurooppalaisen – läntisen kulttuurin – elämänarvojen ero. Sitä ei pysty ymmärtämään. Tämä arvostuksien eroavaisuus ei lupaa hyvää rauhalle.

Hän yritti etsiä pienestä elämästään ilon aiheita. Usein hän löysi itseensä tomaatintaimien äärestä. Suihkuttelua, puhaltelua – hiilidioksidia yhteyttämiseen – ja pohdintaa, milloin juuria alkaa tunkea ruukuista. Ehkä ensi viikolla suurempiin purkkeihin suurin osa.

Punaiset pyöreät tomaatinsiemenet itivät nopeimmin ja kasvavat nopeimmin. Sirkkalehdet kohta ovat työnsä tehneet, saaneet kasvun alkuun ja nyt on kasvulehtien vuoro. Neljä näkyy jo. Kasvu kiihtyy, kun juuristo on kehittynyt. Viisi viikkoa kylvöstä.
Hän kukkii taas ja ilahduttaa suunnattomasti tässä apeudessa.

Olen lukenut Anni Kytömäen Kivitaskun ja Katri Rauanjoen Kesämerkit. Katso Luettua-sivu.

Runomankelista Novellimankelin kautta Kirjamankeliksi

Mankelilaiset ovat olleet kirjoittamisen merkeissä yhdessä jo viisi ja puoli vuotta, totesimme vähän hämmästyneinä ja teimme tarkastuslaskentoja.  Vuoden 2016-17 Runomankeli muuttui 2018-20 Novellimankeliksi ja nyt ollaan Kirjamankelissa. Yhteistä julkaisua mankelista ei enää tule, vaan toivottavasti mankelilaisilta  syntyy pitkää tekstiä,  kokonaisia romaaneja. Meillä kaikilla on niin erilainen tyyli, että lukemista tullee olemaan moneen makuun.   🙂

Kuoriutumisia-novellikokoelman julkaisun jälkeen  me mankelilaiset olemme huilanneet  puolitoista vuotta kirjoittamisista, tavanneet kylläkin ja pitäneet yhteyttä kuukausittain. Nyt totesimme, että tavoitteita on asetettava, jotta jotain alkaa syntyä. Tosin Maritta on ainoana saanut tekstiä aikaan. Olemme hieman jo päässeet mankeloimaankin sitä.

Niinpä nyt listasimme mankelilaisten orastavat aiheet ja ensi tapaamiseen kuukauden päästä tuomme synopsiksen valitsemistamme aiheista.

No mikä on synopsis. Google kertoo:

Synopsis on tiivistelmä tai yleiskuvaus esimerkiksi kuvallisesta tai kirjallisesta teoksesta. Synopsis pyrkii kuvailemaan teoksen sisältöä ja sen tuotantoa vastaamalla muun muassa kysymyksiin miksi, mitä, kenelle ja miten. Synopsis tulee kreikan kielen sanoista συν (syn, ”yhdessä”) ja οψις (opsis, ”näkeminen”).

Itselläni on kolme aihetta, joista nyt pitää valita yksi, jota alan työstää. Ehkäpä se on Toinen-kirjan ja näytelmän jatko. Juoni on valmiina, tehty yhdessä hyvän ystävän kanssa, saman, jonka kanssa Valman/Welman tarina alunperinkin syntyi.

Pitää vaan alkaa kirjoittaa. Se onkin melkein vaikeinta. On niin helppo värkätä kaikenlaista muuta ja hups, niinpä ne päivät kuluvat ja on taas jo ilta. Rutiinit auttavat, kun ne on saanut sovitetuksi päiväjärjestykseen.

Vaikka emme saane aikaan maailmankirjallisuutta, kirjoittamisen prosessit ovat tuoneet elämäämme ystävyyttä, mielekkyyttä ja kirjoittamisen nautintoa. Kirjoittaminen on hyvä harrastus. Siihen liittyy myös kirjallisuuden seuraaminen, lukeminen ja keskustelu kirjoista, niiden kiinnostavuudesta ja kirjailijoiden tavoista  käsitellä aiheitaan.

Kevät etenee hiljalleen. Kesäaikaan siirryttiin taas, harmi vaan. Kannatan luonnonmukaista aikakäsitystä, eli päivällä kello 12 aurinko on zeniitissä eli korkeimmillaan. Niin on talviajassa. Kesäajassa aurinko on zeniitissä tuntia liian myöhään eli kello 13.

Lumet sulavat hiljalleen. Jopa tämän talven erikoisuus, paksu jää, sulaa pikku hiljaa. Nurmikkoa on näkyvissä, pihatiekin melkein vapaa jäästä. Pihakengissä on vielä liukuesteet. En halua kaatua.

Miten suuren ilon aiheuttikaan tämä ensimmäinen pieni posliinihyasintin kukkanuppu talon eteläseinustalla. Vieressä puolimetrinen lumikinos.

Innolla seuraan taas tomaatintaimien kasvua. On se kuitenkin niin hidasta näin alussa. Kylvin omista viimevuotisista tomaateista otetut ja kuivatetut siemenet 2.3.22 eli neljä viikkoa sitten. Valitsin 45 parasta 2,5 viikon kuluttua. Niissä oli sirkkalehdet, parissa pienet kasvulehtien nystyt. Nyt neljän viikon päästä kehittyneimmissä on  kaksi lehteä ja melkein kaikissa näkyy jo se kasvulehtien alku.

Nopeimpia ovat punaiset pyöreät. Niiden koko on vuosien varrella kasvanut ja olivat viime kesänä kaupan tomaattien kokoisia, vaikka alkuperäisessä kasvissa oli sormenpään kokoiset tomaatit. Saa nähdä miten on maun kanssa. Viime kesänä makeimpia olivat keltaiset, aikaisemmin mustat, yhtenä vuonna punaiset pitkulaiset.

Suurimmat eli portugalilaiset häränsydäntomaatit aiheuttavat jännitystä, koska vain kaksi iti, toisessa on nyt kaksi pientä kasvulehteä ja toisessa voi suurennuslasilla erottaa kasvulehden nystyn. Toivottavasti edes toinen tuottaa hedelmää.

Punainen pyöreä on tänä vuonna nopein. Onko myös makein?
Haavankeltajäkälä, Xanthoria parietina, Terijoen salavan oksia koristamassa. Sainpa käyttää melkein 50 vuotta sitten hankkimaani Jäkäläkasviota!
Talvi on ollut leuto eikä komposti ole jäätynyt koko talvena. Nyt se on lähtenyt hommiin ja höyry sen kun nousee. Otan muuten yleensä nuo oikealla näkyvät kompostointipussit pois.
Perunanarsissi, voimakas tuoksuja ja niin kaunis.

Ukrainan tilanne väijyy taustalla. On se kauheaa, miten kaikkeen tottuu. Tunnemyrsky laimenee ja laantuu. Ihmisten kärsimys ja elämien loppuminen eivät enää kosketa niin kuin sodan alussa.

Ehkä se on itsesuojeluvaistoa. Oma jaksaminen on taattava tunteiden vaimenemisen avulla. Ei se myötätuntoa kuitenkaan poista.

Onneksi meillä on kevät.

 

Slava Ukraini, Putin

Kyllä on apea mieli, miljoonien muiden ihmisten kanssa. Eilen romuttui tavallaan koko maailmani, kun uskoni ihmiskunnan viisauden lisääntymiseen romutettiin. Tai oikeammin räjäytettiin.

Noin kirjoitin kaksi päivää sitten, kun Venäjä oli hyökännyt torstaina 24.2.2022 aamuyöllä Ukrainaan.

En pystynyt jatkamaan.

Olen ollut asian vuoksi aivan lamassa. Kuunnellut uutisia, ajankohtaisohjelmia ja lukenut lehdistä pohdintoja miksi ihmeessä näin on voinut tapahtua. Olen niin monien muiden kanssa yrittänyt ymmärtää Putinin ajatuksenjuoksua ja sitä, miksi hän tähän on päätynyt. Luin erinomaisen artikkelin Ukrainan ja Venäjän yhteisestä historiasta. Siellä on tapahtunut niin paljon. Eikö sotimisen jatkumoa voi pysäyttää…

Perimmiltään kaikki kiteytyy siihen, että mitä Putin saa henkilökohtaisesti tästä kaikesta. Rahaa hänellä on kerättynä niin paljon, ettei hän ehdi koskaan sitä kuluttamaan. Eivätkä varmaan hänen jälkeläisensäkään. Nautinto kai tulee siitä, että siirtelee ihmisiä ja sotakalustoa kuin pelinappuloita, kaikki tottelevat eikä kukaan sano vastaan. Kai siinä oma rinta röyhistyy ja usko omiin toimiin vahvistuu.

Mutta hän ei voi olla varma siitä, että ihailu on vilpitöntä. Se on pelon verhoamaa. Tajuaako Putin sen sisimmällä sydämessään vai työntääkö ajatuksen pois mielestään.

Putinin toiminta on niin käsittämätöntä, että mieleen tulee hänen henkinen tilansa. Otsikon hulluusväite vyörähtää väistämättä mieleen. Tosin joku ehti kirjoittaa, ettei Putinia saa sanoa hulluksi. Että hän taktikko ennemminkin kuin strategikko. Mutta hänen käytöksensä ainakin on hulluutta lähentelevää, puheet ja sanavalinnat ”uusnatsit”, ”narkomaanit”.

Mutta Putin on onnistunut yhdessä asiassa, jolla on maailmaa muuttava vaikutus. Hän on räjäyttänyt maailman kansat yhteen. Yhteisesti laaditut taloudelliset pakotteet, mielenilmaukset, mielenosoitukset ja Ukrainalle annettava taloudellinen – aseet ja muut sotatarvikkeet – ja henkinen tuki osoittavat, että länsimainen kulttuuri ja demokratian aate ovat satojen kansojen vahvoja aseita, joilla ei tapeta ihmisiä vaan autetaan heitä.

Ja Venäjän  kansa. Miten paljon heillä olisikaan annettavana maalleen ja koko maailmalle, jos he saisivat toteuttaa itseään ja heitä tuettaisiiin siinä. Eikä valvottaisi, estettäisi, peloiteltaisi. Pistettäisi vankilaan.

Rauli Virtanen 25. helmikuuta kello 6.20 · Pietarilaiset vastustavat sotaa. Hienoa! Kuva: Anton Vaganov, Reuters.  Kaikki venäläiset eivät ole hyökkäyksen takana.

Nähtäväksi jää, pystyykö Putin tunnustamaan operaation aiheuttamat seuraukset, totaalisen muusta maailmasta eristämisen aiheuttamat taloudelliset ja kulttuuriset vaikutukset ja kansassa pulpahtelevan vastustuksen ja lopettaa sotatoimet Ukrainassa. Vai tarvitaanko hallinnosta ja armeijasta nousevaa vastarintaa, joka syrjäyttää Putinin.

Syvä myötätuntoni on menehtyneiden ja heidän perheidensä, maataan puolustavien ukranalaisten ja pakoon pyrkivien perheiden puolella. Tällä hetkellä 400 000 ukrainalaista on paennut kodeistaan ja pyrkii naapurimaihin. Ahdistaa suunnattomasti ajatella äitejä ja isiä lastensa kanssa pyrkimässä turvaan. Omaisuus muutamassa kassissa. Koti jätetty tykkien ruuaksi.

Ukraina siellä kaukana, 1500 kilometrin päässä, olette sydämissämme

Uutiset kello 16. Putin on määrännyt ydinaseet valmiustilaan, koska länsimaat ovat tehneet vihamielisiä tekoja Venäjää kohtaan. Tarkoittanee taloudellisia sanktioita ja Ukrainan puolustuskykyä. Vai että vihamielisiä. Kuka se tässä onkaan vihamielinen. Mutta jos Putin määrää sotilaat painamaan ydinasenappia, suuntautuu väistämättä Moskovaan ja muualle Venäjälle myös ydinaseita. Toivottavasti Putin tiedostaa tämän.

Putin, kohdistuuko vihasi myös meihin suomalaisiin. Pakostakin mieleen hiipii kuvia kodin jättämisestä, poikien joutumisesta sotaan. Sitä en kuvitellut joutuvani kokemaan.

Auringonkukka, Ukrainan kansalliskukka, kasvatan niitä joka kesä. Nyt niillä on aivan eri merkitys.