Joulukuuta – 1

Koko alkukuun tein valmisteluja Loimaan Yrittäjänaisten järjestämille  Wanhan ajan joulumarkkinoille. Olen käynyt siellä kolme kertaa aikaisemmin myymässä joulutavaraa, kerran oppilaiden kanssa kun keräsimme rahaa Pyhän leirikoulua varten, pari vuotta sitten Runotuulen mankeloimaa -runokirjaa  ja sukkia ym myymässä ja viime vuonna sukkia, lapasia ym. kaupittelemassa. On ollut ihan tuottoisaa ja kivointa on ollut tavata joulutunnelmissa olevia ihmisiä.

Tänä vuonna tein viime viikot ahkerasti itse kirjoja eli kirjansidontaa. Olen käynyt kirjansidonta -kursseilla monta kertaa Työväenopistossa. Meitä on ollut tosi kiva porukka, opettaja Tiina Raumolin on ollut erinomainen ja kirjoja on syntynyt melkein liukuhihnalta. Nyt osasin jo tehdä itse ja paljon syntyi. Oli ihana tehdä jotain käsillä ja olla ajattelematta yhtään mitään.

Kirjoja laidasta laitaan – yli 6oo sivuisesta minikirjoihin. Sivut odottavat malttamattomina kirjaimia, sanoja ja ajatusten lentoa.

Sukkia ja lapasia olen kutonut koko vuoden ja aikamoinen läjä niitä syntyikin.

Vasemmassa laidassa kehittelemäni raitalapaset – kahdella langalla tulee lämpimät. Oikeassa laidassa kuviolapasia, Kurkijoen kuvio, Varsinais-Suomen, kolttanaisen kuvio ja Kainuun maakuntalapanen.

Lapsillekin tein lapasia, jotka voi laittaa rukkasen sisään kun on kovin kylmä tai sitten talven kummassakin päässä, kun ei tarvita niin kauhean lämmintä.

Loppulangoista lapsille pikkuruisia lapasia.

Mikä onkaan ihanampaa kuin vetää rannekkeet kun viluttaa.
  Sukkia onkin sitten joka lähtöön.

Pikkuruisia varpaita odotellen
Lapsille vähän isommille
Pitsisukkia tyttösille
Värikästä haluaville
Perussukkia naisille
Lapsille vähän isommille
Isoille naisenjaloille
Miehille, lyhytvartisia pyydettiin viime vuonna, niitä voi käyttää tossuina – kaikki meni!
Naisten sydämiä lämmittämään, Martat ovat pitäneet huolta Suomen naisista vuosikymmeniä
En hoksannut ottaa kuvaa ennen myynnin aloittamista. Tämä on puoleltapäivin.

Kannatti mennä. Tavaramäärä puolittui ja sain tavata monia ihmisiä, entisiä työkavereita, joiden kanssa päivitimme taas tilanteet.

Eräs työkaveri kertoi hauskan jutun, jonka uskallan tähän laittaa.

– Mummi, miksei sulla ole poikakaveria? Kysyi alle kymmenvuotias.

– Ei mulla ole varaa poikakaveriin.

– Mitäh? Joudutko sä ostaman? Joudutko sä maksamaan poikakaverista?

Kainuun maakuntalapanen. Olen nähnyt myös myynnissä Neidenin kolttamuseossa.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *